Vähän aikaa mietin koko kolumnin kääntämistä suomeksi, sen verran hyvältä se tuntui, mutta on aina helpompaa borgeslaisittain referoida olennaiset kohdat. Kuitenkin suosittelen lämpimästi uskollista lukijaani lukemaan koko tekstin yllä olevasta linkistä.
Ruskinin maine romahti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, bloomsburylaiset pilkkasivat häntä kiemuraisen proosatyylin ja kohtuuttoman gotiikan ihailun vuoksi: nykyjään ihmiset muistavat Ruskinin kummajaisena, jonka avioliitot eivät joistakin syistä ottaneet onnistuakseen. Mies oli kuitenkin aikanaan vaikutusvaltainen tavalla, josta nykyiset somettajat voivat vain uneksua.
Bagehotin mukaan Ruskin nosti myöhäisviktoriaanisessa yhteiskunnassa esiin teemoja, jotka ovat hyvinkin ajakohtaisia nyt, toisen Elisabetiaanisen kauden edetessä kohti vääjäämätöntä loppuaan. Teemat ovat työn luonne, paikan merkitys ja kauneuden rooli jokapäiväisessä elämässä.
Viktoriaaninen aikakausi oli teollistumisen myötä tuonut ennennäkemättömän tuotannon tehostamisen: siinä oltiin menty äärimmäisyyksiin ja työvoimalle oli jäänyt merkityksetön, mekaaninen, sieluton suorittaminen koneiden rinnalla. Hyvähän Ruskinin oli puhua varakkaan kauppamiehen poikana, mutta hänen korostamansa työn merkitys työntekijälle on huomioitu myös Toyotan tapaisissa yrityksissä: kontrollia omasta työstä on palautettu sen parhaille asiantuntijoille eli suoraan sorvin ääressä työskenteleville.
Ruskinin mukaan globalisaatio on luomassa juuretonta yhteiskuntaa, vaurasta, mutta täynnä poikkeamia ja jonka ihmisatomit ovat helposti korvattavissa toisilla. Hän rohkaisi juurtumaan paikkoihin ja asettui itse esimerkkinä Järvialueelle, the Lake Districtin Brantwoodiin. Globalisaation kehityskulku oli tuonut takapotkun paikallisiin oloihin: politiikot olivat unohtaneet juurensa ja paikallisista huolehtimisen. Ruskinin saarna synnytti uusia Ruskinlandeja ympäri maata. Niiden johtavana periaatteena oli Local is logical - paikallinen on parasta.
Ruskinin mukaan taiteen pitäisi muokata enemmän asuinympäristöä paikallisista lähtökohdista: rakentamisen ja suunnittelun kasvottomuus ja paikallisista traditioista irti olevat ostoskeskukset ruokkivat vain vieraantumista ja nimbyilyä, vastustamista. On kiinnostavaa, että Britanniaan on nyt perustettu uusruskinilainen parempaa ja kauniimpaa rakentamista ajava asuntoministeri Kit Malthousen asettama komitea, jonka johdossa häärää uuden ajan Ruskinina Sir Roger Scruton.
Ruskinin ajattelussa on Brexit-Britannialle eväänä myös ekletismin, moniarvoisuuden korostaminen. Ruskinissa oli vahvoja konservatiivisia piirteitä, mutta hän oli myös tulipalonpunainen sosialisti: hän piti tärkeänä kyseenalaistaa myös omat käsityksensä. Britannia tarvitsee samanlaista henkeä, jossa ollaan valmiita olemaan avoimia hyville ideoille ja viemään niitä eteenpäin, kuin rakentamaan tiukasti karsinoituja poliittisia kuppikuntia.
***
This Blog text is a summary of the key ideas of John Ruskin, Bagehot Column from The Economist February 9th 2019. I think the column is particularly interesting linking the late Victorian era with late Elisabethian era we are living now.
