Connecting people and things - adapting Brexit

Tähän on siis tultu. Britannian taival EU:ssa ei sittenkään suoristanut kurkkuja, ei kääntänyt liikenteen suuntia väylillä, eikä varsinkaan tehnyt sähköjärjestelmälle mitään. Ostin Ranskasta adapterin seuraavaa Englanti-reissua varten. En muista, miksi adapteri oli tarpeen ensimmäisillä matkoillani, mutta ajan myötä riippuvuuteni sähköstä on kasvanut. Jouluna vuorottelimme rouvan kanssa kännyköiden ja muiden multimediahärpäkkeiden latausvuoroja yhdelle adapterille. Päätin investoida toiseen, joka olisi vielä täysinpalvellutta kunnollisempi: johon EU-liitännäiset saa istutettua tanakasti.

Englantilainen sähköpistoke on kolmine piikkeineen erikoisen kömpelön näköinen. Pistorasioissa on myös Suomea useammin katkaisimet: lieden päälle saaminen vaatii varmistusta ja päättäväisyyttä. En tiedä mikä brittitöpselin tarina on, mutta se on varmasti mielenkiintoinen.

Toivon Englannille hyvää irtautumisprosessissa, jossa he antoivat paljon vallastaan EU:n käsiin. Se on erikoinen ratkaisu. Katsotaan mitä tapahtuu, kun asiat realisoituvat ja yritykset tekevät prosessista johtopäätöksiään. Itse näen tilanteen niin, että globalisaation vaikutus Britanniaan tulee jatkumaan ja se kohtaa sen yhä enemmän yksin. EU-keskustelut eivät ole helppoja ja kansantajuisia, vaan monimutkaisia ja tärkeitä: niissä olisi hyvä olla mukana. Ajattelen, että Nokian slogan Connecting People on osuvampi tänään kuin kruununjalokivemme suuruuden aikoina. Ei ole ongelma yhdistää samanmielisiä ihmisiä, ongelma on kävellä siltoja yli ”niiden toisten” luo. Sitä tapahtuu liian vähän ja vihamielistä vastakkainasettelua taas aivan liikaa - niin meillä kuin Britanniassakin.

Saarella käydessäni näin myös merkkejä siitä, että brittiylpeys ei ulotu edes oman laadukkuuden arvostamiseen ja osaamisessakin voidaan köyhdyttää perinnemaisemaa. Oivallisia englantilaisia juustoja oli lopetettu, verrattomia tuotteita hävinnyt kaupan hyllyiltä liiallisen ulkomaisen tavaran ihailussa - myös Wetherspoonit, joista aiemmin kirjoitin tyytyväisenä, tuntuivat nyt edullisuudessaan ruuhkaisilta ja tasapäistäviltä perinnemaisemassa.

https://paxengland.blogspot.com/2018/11/wetherspoon-1-tarina-ravintolakaynnista.html

https://paxengland.blogspot.com/2018/11/wetherspoon-2-founding-father-tim-martin.html

https://paxengland.blogspot.com/2018/11/wetherspoon-3-asiakkaita-palvelemassa.html


Kun Britannia etääntyy, se ei voi kuitenkaan maantieteelle mitään. Mannermaa pysyy lähellä, hyvässä tapauksessa sieltä matkustetaan Englantiin ihastelemaan kansakuntaa, joka on säilyttänyt innovatiivisuutensa. Huonossa tapauksessa matka suuntautuu hajoavaan ulkomuseoon.

***

Good luck England! EU did not affect your electric socket & plug system and your right-side driving. We hope we can arrange you sweet burial of your membership. You will need adapters as well visiting us - I hope our separate ways do not prevent good, old-fashioned connecting people over the Channel!

On road 3: Worcester

Tulimme Worcesteriin iltavesperiin. Se oli katedraalissa. Pyörimme vähän kaupungilla ennen tilaisuuden alkua. Tunsin jotenkin lämpiäväni Worcesterille, josta en ole kovin pitänyt. Se on historiallinen kaupunki, jossa eri vuosisadat roomalaisajasta nykyaikaan ovat hyvin edustettuina. Kaupungin keskusta on myös kohtuullista shoppailualuetta, sinne rakennetun nykyaikaisen kauppakeskuksen ansiosta.

Rantaa kävellessämme huomasimme, että Severnin vesi oli ollut korkealla - mutaa ja hiekkaa oli rantakaduilla runsaasti. Kirkossa vesper tai Evensong, oikeammin, meni mukavasti. Kiinnitin huomiota naiseen, joka oli saanut teini-ikäisen poikansa mukaan. Nainen oli niin onnellinen, että se säteili toiselle puolelle kuoria. Kirkosta poistuttaessa oli mukavaa, kun papit jäivät tervehtimään, oikein kirkkoherrakin oli paikalla. Hän oli tuttu edellisestä käynnistä ja katedraalin nettisivuilta.

Kiersimme rannan kautta kohti autoa. Vaimoni kuuli naisen itkua rannasta. Avuliaana ihmisenä hän meni paikalle. Ilta alkoi tulla, surullinen nainen odotti kaverinsa tapaamista ja hänellä oli hankalaa astmansa kanssa. Nyt ei ollut muuta paikkaa kuin odottaa kaveria. Vaimoni rauhoitteli naista ja kuunteli hänen murheitaan. Itse huomasin ajattelevani monia mahdollisuuksia: käteistä minulla ei ollut, yösijaa olisi majapaikassamme, mutta sinne pitäisi ensin päästä. Mukanani oli astmapiippu, mutta se oli ainoani ja tarvitsin sen itse. Huomasin miettiväni, kuinka kylmä yö on tulossa.

Vaimoni puhui naisen kanssa ja hän tuntui rauhoittuvan, kun sai puhua ja joku kuunteli. Varsinaista ongelmaa emme kuitenkaan kyenneet ratkaisemaan. Huomasin miettiväni, missä itse viettäisin yöni ulkona: ajattelin, että joenrantaan ei olisi hyvä jäädä. Etsisin keskikaupungilta jonkun paikan tai katsoisin yömajat. Suojaa pitäisi saada enemmän. Karpomainen ajatus ”Onko kunnan taholta puututtu asiaan?” oli lähellä - sosiaalitoimi on Englannissa kuntien päätehtäviä eli konservatiivisen Worcesterin valtuuston vastuulla.

Kävelimme ajatuksissamme lopun matkaa autolle. Tiellä oli vielä hiekkasäkkejä, joilla oli estetty virtaa tunkeutumasta rakennukseen. Näkymä oli kuin sota-ajalta. Parkissa seissyt auto ei tuntunutkaan nyt kylmältä, tuntui etuoikeutetulta istua siinä ja saapua majapaikan lämpöön. Ajatukset palasivat myös seuraavina päivinä naisen luo: onko hän tavoittanut kaverinsa ja saanut asiansa paremmalle tolalle? Helpottuneena totesin suhteellisten leutojen ilmojen jatkuvan. Siitä huolimatta todellisuus oli puraissut meitä ikävällä tavalla ylemmän keskiluokan idyllin takana. 


***

On road, the last etape was in Worcester. We visited Cathedral for Evensong, I noticed very happy lady with his teen-age boy: yet in the street we met an unhappy woman with no place to stay her night, waiting to meet her friend. She was a bit comforted by discussion with my wife. Meeting people in need is so hard, when your ability to help is limited. Or is it? Worcester has been suffering from flooding - there were still sand bags blocking roads to keep water out of cellars. We reached our car and complained not how cold it was and drove silently to our peaceful cottage.