The statue of Elgar in Hereford.
Musiikista ei ole aina helppo saada kiinni. Olosuhteet yleensä auttavat, joku myönteinen piirre parantaa yksilöllistä vastaanottokykyä ja ennakkoluulot väistyvät. Minulle kävi näin Edward Elgarin toisen sinfonian kanssa.
Tunsin teoksen aikaisemmin Vernon Handleyn johtamana esityksenä. Se oli muistikuvassani mäkihyppytermein pikkunätti esitys, harmiton ja sievä, eikä aiheuttanut kuohuntaa kuten sinfonian pitäisi tehdä. Se vahvisti käsitystäni Elgarista erittäin kauniita miniatyyrejä tuottaneena hyväntahtoisena setämiehenä, joka mielellään pyöräili Englannin West Midlandsin viehättävissä kolkissa.
Jo aiemmin suosittelemassani Elgar-paketissa on myös toinen sinfonia John Barbirollin, tuon legendaarisen, johtamana. Ilmeisesti henkisen laiskuuden ja uteliaisuuden puutteen vuoksi en ollut aiemmin tarttunut esitykseen: Ralphin suosittelemana annoin teokselle uuden mahdollisuuden.
Barbirollin esitys iskee heti kuulijan tajuntaan lujalla otteella: seuraavan pyörityksen suuntaa ei arvaa. Musiikki on nerokasta, voimakasta, sen melodisuus on syvää, rikasta, runsasta ja monimutkaista. Sinfoninen rakenne on kuitenkin raudanluja ja pysyy kasassa hämmästyttävällä tavalla. Hitaassa osassa melodiat ovat suuria kuin St. Pancras asema Lontoossa, ne kulkevat soitinryhmältä toiselle sujuvasti ja saumattomasti Sir Johnin otteessa. Oheisessa linkissä Elgarin oma johtamiskatkelma on hämmästyttävän hyvin saatu leikattua antamaan autenttisen vaikutelman.
Olen ollut teoksen monipuolisuudesta hämmästynyt. Kaltaiseni kuulija tarvitsee herättävän esityksen, jotta aseet voidaan laskea ja antautua teoksen vietäväksi. On tarpeetonta verrata teosta Brahmsin sinfonioihin - Elgarin musiikin ääni on hänen omansa - mutta se kyllä kestää vertailun. Jousi- ja puhallinsoittimille Elgar kirjoitti tekstiä soittimien keskellä ikänsä istuneen mestarin tavoin. Musiikissa on estotonta rehevyyttä ja samalla sen tunnelataus on annosteltu ja jäsennelty henkevän pidättyväisesti. Teoksessa ei ole henkilökohtaisuudessa rypemistä, vaan se tuntuu nousevan kansakunnan etua tavoittelevasta beethoveniaanisesta tai brahmslaisesta eetoksesta. Joka on nähnyt Midlandsin vehreät kummut, tämä musiikki nostaa ne taas silmien eteen elävinä.
Esityksen jälkeen on hyvä huokaista ja kuunnella ne pari orkesteriminiatyyriä, joita Sir John lopuksi tarjoilee: ne virkistävät kuin kesäjuoma ja kruunaavat tunnelman juhlavuuden.
***
Elgar's 2nd Symphony is a masterpiece - I was helped to understand this by Ralph's generous guidance. The turns of the work are original, powerful and unexpected: the string and brass sections are absolutely professional writing, there is a lot of touching lilt in broad melodies of the first movement, the slow movement is powerful and melody chains rich indeed - all this served by Sir John Barbirolli. His recording was for me the gateway work to Elgar the monumentalist, not only the miniaturist (albeit a charming one). After heavy symphonic department, the refreshments are served by Sir John - Elegy and Sospiri, like a cool glass of Pimm's Cup on the green of the lawn. Ralph also recommended this recording with his typical review of the highest quality.
