Wienerleivän makuun - Danish Pastry

Photo source: 

https://applytofaceblog.com/danish-cinnamon-buns/

Ankeina aikoina yleisöä täytyy hemmotella mieliteoilla. Wienerleivän ottaminen aiheeksi ei kuulosta kovin englantilaiselta, mutta yritän silti parhaani. Eihän monikaan välttämättä miellä Ranskaa lehmuksenkukkateehen kastetun Madeleineleivoksen kautta, mutta niin vain siitä lapsuus herää eloon ranskalaisessa Iijoki-sarjassa, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä-romaanisarjan alussa.

Minun Madeleine-leivokseni on Englannin osalta junavaunun tarjoilukärrystä ostettu Danish Pastry. Sen kanssa ostin muovikupissa kupin kuumaa, vahvaa teetä - milk and sugar, please - se ei ollut hentoa lehmuksenkukkauutetta, vaan stydiä pohjoisen teetä, jonka tarkoitus on palauttaa voima jäseniin ja virkistää mieltä.

Englannin rautatiejärjestelmä oli jo tuolla ensimmäisellä matkallani sekava ja yksityistäminen sekoitti pakkaa lisää - Ranskan Napoleonilainen yhtenäisjärjestelmä on siellä unta vain. Junamatkat olivat siirtymiä, täynnä jännitystä ja uuden ihmettelyä. Maisemat vaihtuivat ja vaunuissa oli levotonta, elämänmakuista sottaisuutta. Tarjoilukärry oli minulle uutta ja pitihän jotain ostaa. Yorkie-patukka tai KitKat teen kanssa tuntui oudolta ajatukselta ja Danish Pastry-niminen tekele valikoitui juoman seuraksi ikäänkuin vääjäämättä.

Danish Pastry, jonka sain eteeni servettiin käärittynä, oli viineritaikinasta tehty käärö, sisäänsä etanamaisiin kierteisiinsä se oli saanut ohuen kerroksen vaniljakreemiä ja muutaman rusinan. Matalahko ja tasainen leivonnainen oli pinnaltaan viimeistelty valkoisella tomusokerikuorrutuksella, pikeerillä. Valkoisen, kiiltävän, ohuen, tasaisen päällisen keskiosan polttopisteen kruunasi puolikas punaista cocktailkirsikkaa. Se varmaan viehätti minua - cocktailkirsikat ovat aina olleet minun juttuni.

Vehnänen oli pelkkää sokeria ja hiilihydraattia, ilman sen syvällisempiä ravintoarvoja. Se meni helposti alas teen kanssa. Mikään erityinen makuelämys se ei ollut. Myöhemmin minut on ohjattu Englannin keittiön omaperäisempien ja leimaa-antavampien leivonnaisten ääreen, mutta tanskalaisen viinerin englantilainen versio on välillä matkoillani palannut kummittelemaan. Joskus olen sellaisen ottanutkin, sen kummempia säväreitä saamatta. Tämä ei kuitenkaan ole totuus asiasta. Ankeina aikoina tarvitaan lohtua - ja leivonnaisen voi tehdä kunnolla, laadukkaasti. Hyvä lukija, olet varmasti ansainnut, että voit kokeilla Danish Pastrya. Oheinen resepti vaikuttaa pätevältä. Täyte on jouluinen - sen voi varmasti korvata myös vaniljakreemillä ja rusinoilla. Pinnalle voit tehdä sokerikuorrutteen vaikka pikeerin ohjeella. Älä unohda cocktailkirsikoita!

https://applytofaceblog.com/danish-cinnamon-buns/

https://www.kinuskikissa.fi/pikeeri-royal-icing/

***

In my first trip in England - I choose a Danish Pastry from a train trolley. For me, that is my Madeleine cake of Remembrance of Things Past by Proust - enjoyed with strong Northern tea rather than lindenflower tea. Danish Pastry is not actually too healthy bite, but in these times of insecurity, it could provide some comfort. Covered with Royal Icing and topped with a half of Cocktail Cherry - it is quite modest variation of Danish Originals - but for me this brings to my memory those crowded and later privatised trains of my youth.

Suomi vs Englanti tapauksia 3: Kulttuuria

British Embassy, Itäinen Puistotie 17, Helsinki, Finland

Olen muutaman kerran käynyt Ison-Britannian lähetystössä. Asuinrakennuksen tunnelma on viehättävän englantilainen ja minun on ollut vaikea uskoa, että rakennus on alunperin suomalainen huvila.

Asuinrakennuksen vieressä on Kaivopuistoon näkyvä nykyaikainen hallintorakennus. Sen tieltä purettiin 1970-luvulla skandaalimaisesti Villa Baumgartner. Britit tekivät näin koska he saattoivat tehdä niin. Asia herätti Suomessa pahaa verta ja tietenkin syytöksiä englantilaisten ylimielisyydestä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Villa_Baumgartner
Tapaus on ikuistettu myös Antti Mannisen Helsingin Sanomien artikkelisarjaan Helsingin puretut talot. Brittien puolustukseksi voi sanoa, että kyllä suomalaisetkin omaa kulttuuriaan tuhosivat, kuten Mannisen 100-osainen sarja kiitettävästi dokumentoi.

Se minkä UK tuhosi, löytyy kuitenkin ilahduttavan hyvänä kuvakoosteena täältä:
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/villa-baumgartner

Hallintorakennuksessa en ole koskaan käynyt, ulkopuolelta se ei ole kovin houkutteleva. Itse suurlähettilään residenssirakennus sen sijaan on kodikas, samalla tavalla kuin läheiset Ranskan ja Hollannin suurlähetystöt.

***

Asuinrakennuksessa on vastaanottohuoneen seinällä mielenkiintoinen kiitoskirje säveltäjämestari Sibeliukselta. Ilmeisesti lähetystö oli pitänyt jonkinlaisen konsertin Suomen ja Englannin suhteiden palaamisen kunniaksi vuonna 1946 ja kirje on kunniavieraan vastaus järjestäjille. Täytyy sanoa, että Sibeliusta olivat useat englantilaiset tehneet tunnetuksi - kapellimestareista Boult, Beecham ja myöhemmistä Barbirolli. Arnold Bax ja Ralph Vaughan-Williams säveltäjistä ja yksittäiset artistit kuten Harriet Cohen. Varsinaiset Sibeliuksen asiaa ajavat seurat perustettiin vasta mestarin kuoleman jälkeen Suomeen ja Englantiin.

Kirje on niin lyhyt, että voin sen suomentaa tähän:

Olen kiitollinen, että musiikkia rakastava yleisömme on saanut tämän mahdollisuuden tutustua Brittiläiseen musiikkiin - jota ihailen suuresti - jonka perinteet ulottuvat aikaan, jolloin Britannian musiikki arvostettiin korkeimmalle maailmassa.

Jean Sibelius
Järvenpää, toukokuu 1946

Minulla ei ole tietoa, mitä konsertissa soitettiin - ehkä Elgarin, Bridgen (ja hänen oppilaittensa) ja Vaughan Williamsin hengessä pastoraalista, jousipainotteista kamarimusiikkia. Arvoituksellinen on tuo aika, jolloin Britannian musiikki oli korkeimmassa huudossa. En ole lukenut Sibelius-kirjallisuudesta, miten kirjettä on tulkittu. Olisiko Palestrinaa suuresti arvostanut mestari tuntenut John Tavernerin tapaisen mestarin tuotannon? Kieltämättä Tavernerin aika 1490-1545 on ollut englantilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaa, tai William Byrdin hänen jälkeensä.

Tavernerin In Nomine- sävellys kulkee halki Englannin musiikinhistorian komeasti
https://en.wikipedia.org/wiki/In_Nomine
Sen ympärille rakentuu kamarimusiikin traditio ja varhainen kehitys huipentuu Henry Purcellin tuotannossa. Purcell on säveltäjänä ytimessään tiivis, keskitetyn ilmaisun mies, kuten Sibeliuskin - vaikka sävelkieli myös taipuu koristeelliseen rikkauteen. Tarkoittiko Sibelius juuri Purcellia? Heitä yhdistää toinenkin asia - molemmat ovat olleet vaikuttuneita Shakespearen Myrsky näytelmästä - siinä määrin, että ovat säveltäneet siihen musiikkia.

Purcelliin yhdistetty aaria Dry those eyes on ehkä John Weldonin säveltämä - mutta ei anneta sen häiritä. Voimme kuunnella huoleti tätä aariaa Brittiläisen musiikin huippuhetkenä.
https://youtu.be/JDvoI1LzRCA

Sanat löytyvät täältä.

***

My third part connects British and Finnish culture. There was some fuss in Finland when British Embassy demolished handsome old villa from its area in Helsinki. The current office building was opened in 1990.  The residence building for Ambassador is very cosy one and very British by its decorations. There is very interesting letter from Sibelius in the wall of the residence. Sibelius refers to British music as once having the highest position in the world. I guess the master refers to Taverner, Byrd or Purcell. They were truly great composers in their time. Perhaps Sibelius referred most likely to Purcell - Sibelius and Purcell, both had very concentrated ideals in their compositions and both liked very much Shakespeare’s The Tempest - so much they composed some music to it. This air is possibly by John Weldon, formerly attributed to Purcell, but it is very fine and deserves our admiration:
https://youtu.be/JDvoI1LzRCA