Et sovellu sellaisenaan metsälle passiin, kylmä tulee, ja jos olet niin tyköistuva, ettei villaa mahdu allesi, tulee varmasti. Kun olen vahannut sinut, tulen samalla vahanneeksi auton istuimetkin.
Mutta kannan sinua ylpeydellä, kun ilma on sumuinen, ja allasi on tarpeeksi kerroksia, silloin olet kotikentälläsi, Englannissa usein, täällä harvemmin. On mukava, kun et juuri jousta, olet taipumaton, perinteisen jääräpäinen, minä voin painaa Kelso capin syvemmin päähäni, nostaa kaulukseni pystyyn ja tuntea olevani tyylikäs, ajaton.
Takataskuun voin laittaa pikku ostokset, vaikka ne on fasaanille tarkoitettu, voisin olla kleptomaani myös, jupit ottivat sinut univormukseen, tuotteen, jota isännät pitivät peittonaan sontaisissa karjasuojissa, näytät kaupungissa hyvältä, mutta värisi vaativat maisemaa, painosi vaatii rauhallisuutta ja harkittuja liikkeitä. Kun unohdin hansikkaat ja ilma onkin kylmenemässä ja kosteus menee kohti ytimiäni, saan painaa käteni sinun moleskin-kupeillesi. Kaivan piilotaskustasi pastillin ja katson maisemaa vielä kerran, rauhassa, ennenkuin menen sisälle. Ehkä laitan pari halkoa takkaan ja sinut ripustan lepäämään, odottamaan seuraavaa matkaamme.
***
My wax jacket, this is an ode to you! You are not the most flexible garment, not practical to any hobby or any time but you have supported me in my ways, supported finely and with style, when I admired the landscape of your coulours. You did not keep me warm in every situation but you greatly helped me not falling apart. Thank you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti