Oma mielenkiintoni on erityisesti suuntautunut town tasolle. Niitä on Englannissa lukematon määrä ja on välttämätöntä käyttää jonkinlaista opasta, että matkat suuntautuisivat kiinnostavimpiin kohteisiin. En kaipaa matkustaessani teemapuistoja tai turistirysiä, vaan tasapainoisia, vilkkaita kaupunkeja, joissa on torilla mahdollisesti markkinat pari kertaa viikossa, vilkkaita kauppoja, muutama asiallinen pub ja teehuone, rakentamisessa paikallista väriä, komea kirkko ja paljon paikallista ylpeyttä perinteistä. Näihin jälkimmäisiin on erittäin hyvä opas, joka ei ole mikään trendinasettaja.
Alec Clifton-Taylor oli mies joka teki mahdottomasta mahdollisen. Hän puhuu tiiliseinästä kameralle niin että katsoja kiinnostuu. Hän on pukeutunut tweediin ja sarvisankaisiin laseihin, innostus saa hänet kiekaisemaan "hiö" sanan hänen esitellessään jotain rakennusteknistä yksityiskohtaa. Hän oli mies, joka tunsi ja eritteli paikalliset rakennustavat, materiaalit, puun, kiven ja tiilet, värit ja joka intohimoisesti vastusti viktoriaanisia epäaitoja korjauksia ja välinpitämätöntä romantisointia vaikkapa antamalla villiviinin peittää rakennuksen kauniit suhteet.
Alec teki rakentamisen muodoista teoreettisempia kirjoja, mutta hänen 18 kaupungin valikoimansa on rautainen yleisopas Englannin kauneimpien kaupunkien löytämiseen. Six English towns ilmestyi 1978 ja siinä on Chichester, Richmond (Yorkshire), Tewkesbury, Stamford, Totnes ja Ludlow. Seuraava 200 sivun kuvan ja tekstin yhdistelmä vuodelta 1981, Six more English towns, on lisää kerman kermaa, clotted creamia kaupunkitutkijalle: Warwick, Berwick-upon-Tweed, Saffron Walden, Lewes, Bradford-on-Avon ja Beverley. Another six English towns, 1984 listana Cirencester, Whitby, Bury St Edmunds, Sandwich, Devizes ja Durham. Kirjojen rinnalla tv-sarjaa voi ihastella You Tubessa, ainakin osaksi.
Kaikilla näillä kaupungeilla on pitkä historiansa ja niissä on rakennuksia keskiajalta yrjöjen aikaan, paikallinen kivi loistaa ominaisvärissään, hunajaisena kuten Cotswoldsissa tai pohjoisen kovan kiven harmaana tai piikiven erikoisina muotoina ja kirjavuutena. Missä kivestä on ollut puute, hohtaa tiilen pinta lämpöä. Viktoriaaninen aika yhdisti maan tehokkaammilla kulkuvälineillä ja rakennustekniikassa alettiin siirtyä isoihin sarjoihin isoissa tehtaissa pienten nyrkkipajojen sijasta, jäljestä tuli tasaisempaa ja monotonisempaa. Vanhaa osaamista unohtui helpompien ja halvempien ratkaisujen alle. Beverleyssä keskiaikaiset osat taloista löytyvät kirjaimellisesti talojen perältä, niiden jäätyä uudisrakentamisen taakse. Näin talot ovat muodostuneet yllättävänkin syviksi, jota ei kadulta käsin hahmota.
Muistan kun ensimmäisen kerran saavuin Ludlowiin lumisena päivänä. Kaupunki on rajaseutua ja maaseudun solmukohta, vilkas markkinapaikka ja sen keskustaa dominoi ylpeä kirkontorni ja valtava raunioitunut linna. Rautatieaseman vieressä ihmettelin valtavia karjamarkkinapaikan elukkakarsinoita. Broad Street, kuuluisa ja hyvin dokumentoitu keskuskatu on aina vaikuttava, kaupunki aaltoilee orgaanisesti kukkuloiden pinnalla. Keskuspaikan asukkaiden rauhallisuus on vakuuttavaa, ylpeyttä ei tuoda esiin, mutta se on siellä. Varaus näkyy: täällä on Michelin-tähditettyjä ravintoloita suhteessa asukkaisiin varmasti tiheimmin Englannissa. Syy: maaseutu toimii ja tuottaa loistavia raaka-aineita.
Paikallinen raaka-aine, kivi hitsaa yhteisön kokonaiseksi, se luo harmoniaa silmälle ja kannustaa tekemään erottuvia ratkaisuja, se on ollut kestävää kehitystä ennen sanaparin keksimistä, sukupolvien perintöä ja yhteisiä juuria.
***
English towns are many, and a good guide is needed to seek for the best. If local building style with stone, wood and tile is on your interest, let horn-rimmed, tweed-jacketed Alec Clifton-Taylor guide you to the 18 best preserved treasures in deep countryside.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti