Homage to Eric Blair

https://www.counter-currents.com/tag/eric-blair/

George Orwell oli nimimerkki, joka kätki taakseen Eric Blairin. Luin Eläinten vallankumouksen pienenä, jolloin aivan oikein luulin sitä lastenkirjaksi. Luin sen monta kertaa läpi, enkä ole siihen uskaltanut palata. Aivan varmasti ymmärsin sen ihan oikein ja väärin. Esseet (joiden suomennosvalikoima Kun ammuin norsun on Jukka Kemppisen suurin kulttuuriteko) luin lukioikäisenä ja pidän niistä yhä. Myöhemmin luin Wiganin, Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa sekä Katalonian. Ne ovat hienoa kirjallisuutta. Kirjoittaja tietää mistä puhuu, hän ottaa yllättäviä kantoja, hän ei briljeeraa, vaan kirjoittaa suoraan ja selkeästi, teksti ei tavoittele kauneutta tai ikimuistoisuutta, se on ankaraa ja tiivistä. Iskut osuvat maaliinsa, levollisen itsestäänselvästi.

Blairin elämä ei ollut helppo. Tie kirjalliseen läpimurtoon oli pitkä ja kun menestys lopulta saapui, hän jatkoi kirjoittamista ankarissa olosuhteissa. Lopulta pitkään sairastellut ja Englannin puolesta monella rintamalla taistellut mies kuoli. Häneltä jäi kirjoituskone, kuuluisa romaani ja muut teokset. Se onkin tarpeeksi ja voimme olla siitä kiitollisia.

Orwell keskittyi teoksissaan ydinasioihin. Tunteilu oli hänelle vierasta. Hänen aiheidensa koko vaihteli  hyvästä kupillisesta teetä, ideaaliin pubiin, jota ei ollut olemassa, aina sotaan ja köyhyyden ongelmaan saakka. Hän eli keskellä sitä mistä kirjoitti, juoksuhaudasta tai kollegan ammatin puolustamisesta, köyhälistön kortteleista, työväenliikkeen suunnasta tai Pariisin työmarkkinoista keittiöalalla. Se oli hänen ammattietiikkansa keskiö. Hän suuttui Espanjan sisällissotaa kuvaaville toimittajille, jotka tekivät työtään Fleet Streetin mukavuudesta. Hän sai Espanjassa luodin kurkkuunsa ja oppi katsomaan kriittisesti sekä fasisteja että kommunisteja.

Hän ei varmasti ollut helppo ihminen läheisilleenkään. Tiedämme hänen valppaat ja piirteikkäät kasvonsa valokuvista, mutta sattuman oikusta meille ei ole jäänyt hänen ääntään, vaikka hän toimi radiotoimittajana toisen maailmansodan aikana. Kasvot näyttävät olevan miehen, joka on myös ankara itselleen, mutta jolle nauru ei silti ole ollut vierasta.

Orwellin kirjoittamisesta ehkä syvällisimmän vaikutuksen itseeni on tehnyt hänen kuvauksensa teekupillisen valmistamisesta. Hän käsittelee aihetta kuin se olisi todella vakava aihe. Kirjoittaja on elänyt maailmassa, jossa mitään ei voi ottaa annettuna, ei seuraavaa ateriaa tai tulevan yön sijaa. Hän tuntee ihmisten välinpitämättömyyden, eikä hyväksy sitä. Hän tuo oman näkemyksensä esiin vakuuttavasti ja täsmällisesti eikä päästä lukijaa otteestaan, ennen kuin asiat ovat tulleet selviksi. Suuremmassa mittakaavassa hänen oppituntinsa olivat myös vakuuttavia. Opetus kansallistunteen sudenkuopista ja siitä kuinka maailmassa, jossa patriotismi ja uskonnollisuus ovat romahtaneet, tarvitaan moraalista toimintaa ja ponnistusta, on klassinen. Tänä päivänä hän varmasti puolustaisi politiikan palauttamista politiikkaan ja kehottaisi kansalaisia antautumaan politiikkaan, sen sijaan että asettuvat omahyväisesti ja tekopyhästi sen yläpuolelle.

***

Eric Blair lived a tough life, not the easiest man to himself or to other people. As a writer his concentration to his subjects was extraordinary, text from George Orwell was always from the center of his expertise and easy feelings were put aside. Whether he wrote about the nice cup of tea, trenches of Catalonia or the horror of totalitarism - it was always his committment and severity that made him a true classic.