Englannin pyhä lammas

William Blake: The Lamb

Lampaalla on erityisasema saaren eläinten joukossa.

Ensinnäkin, sen asema on myyttinen: se voi olla yhtä hyvin kristillinen kuin kansallinen symboli. Kun täysi stadion laulaa maaottelussa Blaken runoa Jerusalem, Parryn säveltämänä, tunnelma on vähintäänkin omituinen ja väkevä kuin lammaslaitumen tuoksu:

And did those feet in ancient time

Walk upon Englands mountains green:

And was the holy Lamb of God,

On Englands pleasant pastures seen!

Lammas on siis itse Kristus ja vastakohtana vehreille laitumille tulevat tummat saatanalliset myllyt runon myöhemmässä säkeessä. Englanti, vihreä ja miellyttävä maa on Jumalan osoittama kenttä, jonne Blaken mukaan kelpaa rakentaa uusi Jerusalem. Lammasta voi pitää tyhmänä laumaeläimenä, mutta myyttisyyden tavoittaa siitäkin huolimatta vaikka vierailemalla Yorkshiren lammaslaitumilla huhtikuussa karitsoiden syntymisen aikaan. Vaikka karitsat pyörivät myös tiellä liikenteen vaarana, ne ovat uskomattoman kauniita ja laidunnäkymä on liikuttava maan köyhimmissä ja karuimmissa kolkissakin.

Toisella tasolla lammas on helppohoitoisena, ilmoja hyvin kestävänä kotielämenä ja arvokkaan villan tuottajana ollut varauden lähde. Englantilainen villa on ollut laadultaan erittäin hyvää ja keskiajalla italialaiset asiantuntijat kävivät valitsemassa pohjoisen luostareista parhaita eriä kaupattavaksi etelämpänä. Luostarien lammaslaitumet ulottuivat laajalle alalle, esimerkiksi Yorkshiren Fountainsin luostarin lampaita käyskenteli jopa Cumbriassa saakka. Cotswoldsin villakaupungit arvokkaine rakennuksineen ovat yksi osoitus vauraudesta, jota villa toi. Riskejäkin oli, villaeriä saatettiin myydä etukäteen, eikä pystyttykään toimittamaan luvattua määrää ja laatua vaikka kulkutautien vuoksi. Lampaalla on myös ollut suuri merkitys lihan tuottajana. 

Kolmas taso on tietyllä tavalla postmoderni asetelma. On häkellyttävää nähdä, että lampaita voi olla kaikkialla, mutta paikallista lammasta ei löydäkään lihatiskistä, vaan se on Uuden Seelannin tuotantoa, kuten Suomessakin. Myöskään paikallisia lammasvillalankoja ei löydykään liikkeistä niin helposti kuin luulisi. Kysymykseksi tulee, minne valtavat eläinmäärät päätyvät? Koiranruokatehtaisiin? En ole matkoillani saanut asiaan tyydyttävää vastausta. Lammas on myös vaikuttanut suuresti Englannin maisemaan sellaisena kuin sen tunnemme. Suuret laitumet, kiviaitojen pitkät ketjut ovat syntyneet lampaidenhoidon kautta. Aihe on herkkä, mutta symbolieläin on aiheuttanut ihan konkreettista tuhoakin, enemmän kuin uskoisi. Kukkuloiden eroosiota on jouduttanut laitumien rakentaminen ja ylläpito, metsien hakkaaminen. Laiduntava lammas estää tehokkaasti uuden metsän syntymisen syömällä puiden taimet jo nuorina. Jos lampaista ajan myötä entistä enemmän luovutaan, tarkoittaako se tulevaisuudessa saaren uudelleen metsittymistä? Aika tulee näyttämään.

***

The Holy Lamb of Blake's poem, the wool trade and prosperity - this animal has a strong place in England's history - but one can have difficulties finding English lamb from markets, or local wool thread. One can also blame sheep pasturing for erosion of the high hills, and preventing regrowth of woodland.