Jos minun pitäisi valita kolme paikkaa Englannista, jotka olisivat poikkeuksellisen mieluisia se olisi nopeasti tehty. Ensimmäiseen valikoituisi paikkoja, joihin kaipaan, vaikka en ole niissä käynyt.
Aloittaisin Wellsistä. Englannin pienin katedraalikaupunki sijaitsee hankalassa paikassa. En ole siellä koskaan käynyt, monta kertaa olen kuvista ihastellut suurta pyhättöä, joka vaikuttaa olevan hienon puiston ja veden partaalla. Jopa inhoamani joutsenet näyttävät kuvissa sympaattisilta. Kaupunki näyttää viehättävän pieneltä, uneliaalta, vaikka kävijöitäkin varmasti on. Taatusti viihtyisin siellä, mutta pidempään oleiluun se tuntuu kalliilta paikalta ja ehkä väistämättä liian tätimäiseltä. Läheisessä Bathissa olen käynyt ja uudelleenvierailu Wellsistä käsin varmaan tyydyttäisi pienemmässä paikassa kehittyvän tarpeen pistäytyä välillä vähän suuremmassa paikassa. Crescentin ja Pulteney Bridgen näkemisen jälkeen voisi taas palata pikkukaupungin charmin lumoihin.
Wellsin katedraali vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sen transeptia, poikkilaivaa, uhkasi sortuminen ja siihen lisättiin kuuluisat sakset vakauttamaan rakennetta. Ne ovat nerokas keskiaikainen insinööriluomus, mutta taiteellista silmää ne joillakin häiritsevät, Alec Clifton-Taylor kuuluu nikottelijoiden joukkoon. Kuvani katedraalista on Edwin Smithin ottama. Varsinainen mansikkapaikka, minkä haluaisin nähdä on katedraalin sisäosan kokoontumistilaan johtavat portaat, joita vuosisatojen käyttö on kuluttanut. Siitäkin on muistaakseni Smithin ottama vaikuttava kuva. Kyllä vain, ainakin tuolla on Sea of stairs kuva:
http://www.pentreath-hall.com/inspiration/2013/06/30/edwin-smith-at-the-fry/
Vanhassa kivessä voi hiljaisena viestinä nähdä sen, että ennen minua tästä on kulkenut jalkoja, joiden muisto on painunut kiven pintaan.
Wellsin tapaisesta maaseutupaikasta odottaa tietysti mansikoiden makua ja niittyjen kesäisiä tuoksuja, hautovan helteisiä kesäpäiviä ja lämpimän ilman väreilyä kaiken yllä. Tällaiseen paikkaan lataa myös lukemattomien näkemättömien pikkukaupunkien ja kylien suloja, joita en ole vielä löytänyt, teehuoneiden, puutarhojen, viheralueiden, vesien ja metsien ja peltojen rikkauden. Yrttien tuoksun, teetarjoilun, kurkkusandwichit, ruoan ja virvoittavien juomien tuoksut, kukat, hajusteet, koirien, hevosten, lampaiden tuoksut ja äänet. Yhtähyvin näkemätön mansikkapaikkani voisi olla Gold Hill Shaftesburyssa, Dorsetissa tai tulevilla matkoilla vastaan tuleva paikka, josta jää miellyttävä muisto lopuksi elämää.
***
Ingmar Bergman's Smultronstället is a film masterpiece. In English the title is Wild Strawberries, whereas literal translation should be The Strawberry Place. Anyway, I start here three short updates of my favorite places in England - the Strawberry places - starting with Wells I have never really visited, but would love to. A small Cathedrale town, I have imagined it as a place full of tranquillity and pleasure to all senses, specially in warm summer. Or my choice might as well be any place still not visited in my travels, a place to leave a permanent positive memory and longing to revisiting.
Wellsin katedraali vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sen transeptia, poikkilaivaa, uhkasi sortuminen ja siihen lisättiin kuuluisat sakset vakauttamaan rakennetta. Ne ovat nerokas keskiaikainen insinööriluomus, mutta taiteellista silmää ne joillakin häiritsevät, Alec Clifton-Taylor kuuluu nikottelijoiden joukkoon. Kuvani katedraalista on Edwin Smithin ottama. Varsinainen mansikkapaikka, minkä haluaisin nähdä on katedraalin sisäosan kokoontumistilaan johtavat portaat, joita vuosisatojen käyttö on kuluttanut. Siitäkin on muistaakseni Smithin ottama vaikuttava kuva. Kyllä vain, ainakin tuolla on Sea of stairs kuva:
http://www.pentreath-hall.com/inspiration/2013/06/30/edwin-smith-at-the-fry/
Vanhassa kivessä voi hiljaisena viestinä nähdä sen, että ennen minua tästä on kulkenut jalkoja, joiden muisto on painunut kiven pintaan.
Wellsin tapaisesta maaseutupaikasta odottaa tietysti mansikoiden makua ja niittyjen kesäisiä tuoksuja, hautovan helteisiä kesäpäiviä ja lämpimän ilman väreilyä kaiken yllä. Tällaiseen paikkaan lataa myös lukemattomien näkemättömien pikkukaupunkien ja kylien suloja, joita en ole vielä löytänyt, teehuoneiden, puutarhojen, viheralueiden, vesien ja metsien ja peltojen rikkauden. Yrttien tuoksun, teetarjoilun, kurkkusandwichit, ruoan ja virvoittavien juomien tuoksut, kukat, hajusteet, koirien, hevosten, lampaiden tuoksut ja äänet. Yhtähyvin näkemätön mansikkapaikkani voisi olla Gold Hill Shaftesburyssa, Dorsetissa tai tulevilla matkoilla vastaan tuleva paikka, josta jää miellyttävä muisto lopuksi elämää.
***
Ingmar Bergman's Smultronstället is a film masterpiece. In English the title is Wild Strawberries, whereas literal translation should be The Strawberry Place. Anyway, I start here three short updates of my favorite places in England - the Strawberry places - starting with Wells I have never really visited, but would love to. A small Cathedrale town, I have imagined it as a place full of tranquillity and pleasure to all senses, specially in warm summer. Or my choice might as well be any place still not visited in my travels, a place to leave a permanent positive memory and longing to revisiting.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti