perjantai 30. kesäkuuta 2017

Tavataan torilla


Juha Tantun kirjassa oli hienosti kuvattuna kohtaamisia englantilaisten kanssa. Tapaamiset voivat olla yllättävän muodollisia ja ihmisestä ei välttämättä saa koskaan oikein otetta, Borges kuvasi yhdessä jutussaan hienosti ns. shakkiystävyyttä, jossa avautuminen loppuu pian ja puhuminenkin lopulta kokonaan tarpeettomana.

James Herriotin eläinlääkärikirjoissa hän kuvaa Yorkshireen kotiutumistaan junantuomana Glasgowlaisena ja miten oppii lopulta arvostamaan isäntien jynkkää tyyliä. Kun ei turhia puhuta, voi sitten tarvittaessa puhua vähän isompia, jos siltä tuntuu.

Törmäsin Yorkshiren isäntämieheen Thirskin torin laidalla. Asuin lähellä ja kävin aamuisin kahvilassa ihmettelemässä kojunpystyttäjien touhuja torilla. Söin kahvin kanssa muodikasta puuroa kun isäntämies istui viereeni. Tervehdimme ja kohta hän kysyi mistä olin kotoisin. Pian puhuimme sodasta. Hänen tarinansa ei ollut kuitenkaan vakiotarina häviöistä ja voitoista. Hän kertoi, että hänet sisaruksineen vietiin Kanadaan turvaan. Jos sota olisi hävitty, heistä olisi kasvatettu uusi Englannin takaisin valtaava sukupolvi. Sitä vaan ei koskaan heille kerrottu kunnolla ja hänen velipoikansa mieli järkkyi kaukana kotoa. Keskustelukumppanini avautui myös omista murheistaan, hänen poikansa perhe oli hajoamassa. Hän katseli rauhallisena torille, jossa hänen tiiminsä kokosi kojua ja totesi filosofiansa tyyneydellä, muistan hänen sanansa aina. "Jos kaikki pitävät yhtä, selviämme, mutta jos kaikki eristäytyvät omiin ongelmiinsa, kaikki kärsivät."

Kättelimme lähteäksemme, minä erittäin hämmentyneenä hänen avautumisestaan ja minulle uudesta tiedosta, Churchillin äärimmäisistä, epätoivoisista suunnitelmista noina sodan alkuvaiheen synkkinä hetkinä. Miehen tiimi tuli sisään mesoten. Joku auto tukki heidän pystytysprojektinsa. Auto oli tietysti minun ja he kuittasivat miehelle että sinun ystäväsi estää työt. Heilautin kättäni, että olisitte nostaneet sen pois tieltä kulmista, auto on niin pieni. Tämä hyväksyttiin naureskellen ja jatkoin matkaani kohti Sutton Bankia.

***

Market places are meeting places. Sometimes even silent Yorkshiremen speak if they have something to say. The old man in Thirsk Market place cafe told me, complete stranger, about wartime evacuation of his siblings to Canada, introduced me to Churchill's ultimate plan to save England, to mental problems of his brother and the divorce process of his son. England, it is not just nice chat and small talk.

Photo: Ripon Wakeman on the market place. Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen.

Ei kommentteja: