En ymmärtänyt juuri mitään klassisen musiikin kokonaisuudesta, mutta innostuin runoelmista kovasti. Varsinkin Happy forest ja November woods kiehtoivat, toinen iloisella orkesterirymistelyllään ja jälkimmäinen syksyisen synkkinä tuntoina ja edelleen aika kovaäänisinä satseina. Nyt, vuosikymmenien jälkeen, Baxin röyhkeän-romanttinen ote on säilyttänyt purevuutensa. Musiikki on paikoin melkein liian metelöivää, mutta se on väririkasta ja kuvailevaa. Nyt osaan lukea musiikin rakenteesta selkeitä Debussy-vaikutteita ja huomaan, että säveltäjä on ollut melkoinen virtuoosi kirjoittamaan orkesterille. Tuulen tai meren kuvaaminen sujuu häneltä vaivattomasti kuin ranskalaiselta mestarilta.
Kapellimestari Thomson kuoli, mutta levytykset pitävät pintansa, hän selvästi uskoi säveltäjään ja osaa ottaa orkesterista oikeanlaisen tunnelman, "kelttiläisen hämärän" atmosfäärin. Ilman sitä Baxin musiikissa ei ole paljon sanottavaa. Näin kuuluukin olla, on turha tehdä levytyksiä ilman innostusta täyteenkyllästetyille musiikkimarkkinoille.
Oma suhteeni Baxiin ei oikeastaan kantanut ensimmäistä levyä pidemmälle, vaikka sen vaikutus on ollutkin mieleenpainuva ja kestävä. Toisen ostamani levyn mukana tuli 4. Sinfonia, joka säväytti vain paikoittain. En ole sinfonioihin tutustunut perusteellisemmin ja aion käyttää niihin hieman aikaani. Hyllyssä on Handleyn kokonaislevytys niistä ja muutama muu levy. Baxin pianomusiikkia en ole oikein hyvin löytänyt, mutta kuoromusiikissa on erinomainen teos Mater Ora Filium, joka löytyy
https://www.amazon.co.uk/Bax-Sing-Maiden-Finzi-Gone/dp/B01M69NQ11/ref=sr_1_3?s=music&ie=UTF8&qid=1498418978&sr=1-3&keywords=Bax+finzi
Teoksessa on omalaatuinen, lähes hypnoottinen tunnelma. Bax ei ollut hengellisessä musiikissa kotikentällään, mutta hän on selvä ammattimies.
Harriet Coheniin palaan erikseen, hän on kiintoisa hahmo, joka ansaitsee tulla käsitellyksi myös ilman Bax-suhdettaan.
***
Arnold Bax and his fine Tone poems were among the first works that made me taking classical music more seriously. Old Bryden Thomson recordings have still kept their bite well. Bax music is loud, athmospheric and interesting, if one believes in this music - they are not easy works for orchestra or listener, they have almost Debussy-like virtuosity spiced with celtic mysticism and some excellent noisy parts in Happy forest, this is deeply felt music in despair or joy.
2 kommenttia:
Our Antipodean friend Bernard loves Bax but, with the exception of Tintagel, the merits of his music elude me - and yet I like other "whispy", impressionistic composers like Debussy. Maybe I should try again.
Ralph, I can warmly recommend those 4 Poem readings by Thomson. I discussed with Bernard something about Bax and gave him a tip of that choral cd as well. I am specially thinking of La Mer by Debussy, Bax seemed to study that score well and I have found some Stravinskian sections as well. But Winter legends for piano (Chandos/Fingerhut) and orchestra was too much for me, too many notes and too heavy for my taste.
Lähetä kommentti