On aika avata kalenterin viimeinen luukku: sieltä tupsahtaa tietenkin Cox Orange Pippin, perienglantilainen omenalajike.
Coxin omenat ovat käsite: lajike on aromikas, rapsakka ja monikäyttöinen. Siinä on syksyisen, aurinkoisen päivän kirpeyttä ja tuoksua. Coxit ovat viime vuosina menettäneet jalansijaa syvänpunaisille, keltaisille ja vaaleanpunaisille tuontiomenoille, jotka ovat makeampia ja värikkäämpiä, mutta joissa ei ole sitä vivahteiden runsautta, jota valtakunnan omenan punakeltaisen kirjavuuden alle kätkeytyy.
Coxia kannattaa aina kokeilla ja muitakin kotoperäisiä englantilaisia lajikkeita. Niiden saatavuus vaihtelee, mikä on ikävää: pitäisihän Englannissa olla aina erinomaisia paikallisia omenia tarjolla. Säveltäjä Gerald Finzi pelasti monia vanhoja omenalajikkeita, hän oli patriootti, vaikka olikin italialainen juuriltaan. Hänen Romanssinsa jousiorkesterille op 25 voi kuulla täältä. Kapellimestarina on itse Sir Adrian Boult. Omenoiden ystävänä Finzi oli Juhani Peltosen romaanihahmon Elmon luokkaa, ja harrasti niinikään myös piiputtelua - ja melankoliaa.
Omenassa tiivistyy Englannin maisemien raikkaus ja pastoraalinen puutarhamaisuus. Omena on myös vallan ja uskon symboli ja sopii hyvin tämänkertaisen joulukalenterin viimeiseen luukkuun. Viimevuotisen Carol-kalenterin viimeinen luukku on yhä tuore, mutta omena-aiheista Carolia voi kokeilla täällä.
***
The last door of my calender opens...with so familiar Cox Orange Pippin. There are imported, much sweeter yellow, dark red and pink apples in the market, but they do not beat Cox - because it is crisp, tasty, aromatic, rich and perfectly satisfying to all use, the real, classic English apple, the symbol of power and faith, cultivated with same care composer Gerald Finzi reserved to the noble fruit. This is the best English orchards can produce, to make our Christmas perfect. Here you have links to Finzi’s exquisite Romance op 25, the Apple Tree Carol and to my last door of my Christmas Calender 2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti