"The whole country — the whole world — can see our rotten parties have failed us. The parties ally with the civil service to keep new ideas and people excluded. SW1 has tried to resist the revolutionary implications of the referendum but this resistance has to crack: one way or the other the old ways are doomed. The country voted for profound change in 2016. The Tories didn’t understand this hence, partly, the worst campaign in modern history. This dire Cabinet, doomed to merciless judgement in the history books, is visibly falling: let’s ‘push what is falling’…
For specific proposals on improving the appalling science funding system, see below."
https://dominiccummings.com/2018/08/08/on-the-referendum-28-some-interesting-stuff-on-ai-ml-with-hopefully-implications-for-post-may-hammond-decisions/
Dominic Cummings oli brittipolitiikan unohtumaton hahmo. Hän teki näkyväksi muutosta, joka monen maan poliittisella huipulla oli tapahtumassa ja joka kehitys on jatkunut. Jokin uusi on tulossa ja vanhat instituutiot ovat jonkinlaisen pysähtyneisyyden tilassa, eräänlaisessa odotushuoneessa. Virkahenkilöluokkaan on kohdistunut aivan erityinen paine - USA:n perinteinen poliittinen retoriikka tuntee suon kuivattamisen, tarkoittaen virkamieskunnan tehotonta ylivaltaa, joka rämettää esteettömän kaupallisen voittokulun. Suomessa on puhuttu viime päivinä rälssistä - kansalaisjärjestöjen poliittisista hallintotehtävistä, joiden karsiminen nähdään hallituksessa elintärkeänä valtiotalouden tasapainottamisen kannalta. Rälssi on vanha sana, joka tarkoitti kruunun myöntämiä etuoikeuksia rajatuille ryhmille - palveluksista valtiota kohtaan. Karsiminen ulottuisi myös yliopistojen tutkimukseen, mitä ja miten saa tutkia - taustalla on Yhdysvaltojen vaikutusta ja Cummingsin ajatusten kaikuja.
Estottomin on kuitenkin Cummingsin "The Blob"-inho. Käsite kääntyy mönjäksi, joka tukkii kehityksen ja edistyksen mahdollisuudet. Cummingsin ajatusmaailmassa virkahenkilöluokka ja poliitikot ovat tulppa, joka estää väistämättömiksi analysoitujen kehityskulkujen toteutumisen. Cummings on laajasti lukenut henkilö, jolla on havainnoidut ja tarkat perustelut asioilleen, hänen blogiinsa tutustuminen on suositeltavaa. Lehtiä lukemalla Domista saa jokseenkin sarjakuvamaisen kuvan, jota vielä vahvistaa hänen värikäs ja provosoiva kielenkäyttönsä julkisissa haastatteluissa, jossa hän puhuu toimittajien oletetulla henkisellä tasolla - hän värittää ilmaisuaan lastenanimaatio Pyjamasankareista (PJ Masks) ammennetuilla esimerkeillä. Lausunnoista paistaa läpi turhautuminen keskimääräisten ihmisten hitaaseen järjenjuoksuun ja tietämättömyyteen, eivätkä hallitukseen asti nousseet poliitikot tunnu olevan sen parempia.
Toisin kuin menneeseen takertunut virkamiesluokka sekä omiin etuihinsa ja uraansa keskittynyt poliittinen eliitti, Cummings on jo pitkään hahmotellut tekoälyn ja profiloivien analytiikkajärjestelmien mahdollisuuksia. Johnsonin hallituksessa neuvonantajana olo avasi hyvät mahdollisuudet toimia jonkinlaisena mustana hämähäkkinä, pysyvän muutoksen arkkitehtina. Cummings onnistuikin neuvoillaan ja asenteillaan suututtamaan virkakunnan, joka virnisteli voitonriemuisesti, kun Cummings ja Johnson vuoroillaan joutuivat lopulta antamaan periksi ja eroamaan. Cummingsille nöyryytys oli täydellinen, kun taustavaikuttajana eroon oli tiedottajasta Johnsonin aviopuolisoksi nopeasti edennyt "Carrie-Antoinette".
Politiikan ja tietojohtamisen murros on ollut menossa yllättävän pitkään. Tämä on demokratioiden ominaisuus - muutokset tapahtuvat hitaasti vakiintuneita reittejä: oli sitten kyse vaalijärjestelmän uudistumisesta, uusimuotoisesta puolueen toiminnasta tai EU-suhteen uudelleenmäärittelystä. Tekoälystä on puhuttu vuosikausia - ehkä on hyväkin, että se on edennyt lähinnä kuvallisten vitsien luotettavana tuottajana. Jos eteminen olisi ollut nopeampaa, austerityn ja hidastuneen taloudellisen kasvun rinnalle olisi valtioissa tullut voimaperäisempi inhimillisen työpanoksen vähentäminen: yksityisellä sektorilla, järjestöissä, julkisella sektorilla. Tämä tietysti osaltaan olisi entisestään kurjistanut taloutta ja aikaansaanut aivan uudenlaisia kriisejä ja haastanut demokratiat entisestään.
Jos USA:n karikatyyriksi muuttunutta politiikkaa ja loputtomiin toisteltuja, kaikkia tyhmentäviä presidentiaalisia raivopuuskia haluaa ymmärtää taustalta, Cummingsin blogi on hyvä osoite. Siellä törmää älylliseen viileyteen ja itsevarmuuteen. Tämä typeryyden ja kliinisen älykkyyden dystopiamainen yhdistelmä on mielenkiintoinen. Siihen väliin tarvittaisiin demokratioissa uutta luovaa yritystoimintaa, uusiutuvia, ketteriä järjestöjä, mutta myös säilyttävää ja tehokasta hallintoa, joka ei menetä otettaan reaalimaailmasta ja sen ruohonjuuritason todellisuudesta. Virkakunta toimii muutoksessa tärkeänä välikappaleena politiikan, tekoälyn, talouselämän ja kansalaisten yhdyspinnoilla.
***
The Blob - the funny concept from Dominic Cummings. Civil servants were the mighty obstacle for his intellectual visions. Perhaps it was for the best - we have more time to digest the change of the world as we knew it.
