En tunne erityistä valkean paperin kammoa, kirjoittamisen aloittamisen tuskaa. Tätä kirjoitusta mietin muutaman päivän - tunsin kasvavaa halua pukea kokemus kirjoitettuun muotoon. Yksi osa halua on uteliaisuus siitä, minkä muodon ja sisällön ajatukset saavat. Prosessi on osittain mysteerillinen ja näitä rivejä olen miettinyt jo valveunen läpi suodatettuina.
Yksin tehdyllä matkalla katsoin iltaisin karttoja, koetin lietsoa itseäni rikkomaan jo asetetut kulkumallit ja päästämään matkustamisen henki etenemään tuntemattomille aloille. Silloin nimi Goathland sattui kartasta silmiin - villien alueiden laidalta, kaukana kaikesta. Nimen soinnissa on jotain ikiaikaista, arkaaista, hämärää. Matkani loppupuolella, viimeisen päivän iltana suuntasin noille seuduille - todennäköisemmin tein laajan kierroksen ja ohitin paikan kaukaa - vain suunnatakseni vielä villeimmille seuduille, kuten myöhemmin osoittautui.
Olen osittain hukannut kulkemani reitit. Kuvien perusteella voin määrittää kiintopisteitä. Ne vahvistavat mielikuviani. Varmuudella kuljin Rosedale Abbeyn kautta, illansuun kylä oli hiljainen. Miten sinne olin päätynyt, en muista, jossain alueella oli laajoja mäntymetsiä, selvää talousmetsää ja metsäkoneita. Goathland ei olisi vastannut nimen mielikuvaa jostain pelottavasta: kylä on Heartbeat TV-sarjan kuvauspaikka - sarjassa imaginäärinen Aidensfield. Goathlandin rautatieasema on taas Harry Potter-elokuvassa. Itse nimen etymologia on Good Land, hyvää maata.
Myöhemmin yhdistin Goathlandin Yorkshire Moors Murders-tapaukseen. Mielikuva oli väärä, syrjäinen uhrien kätköpaikka oli Saddleworthin nummi Manchesterin liepeillä.
Rosedale jäi taakseni: ajoin kohti etelää ja Hutton-le-Holea, jossa olin poikennut matkani ensimmäisenä päivänä päämääränäni ikiaikainen Lastingham, joka oli ohjelmani keskeisiä paikkakuntia, nummen reunalla. Sama nummi levittäytyi nyt ympärilleni ylängöllä. Pysäytin auton kapean tien sivuun. Tie kiilsi vielä sateen jäljiltä. Kanervat hehkuivat heinäkuun viimeistä päivää. Siellä täällä oli kulotettuja, sitkeitä kanervakasvustoja luurankomaisina, mustuneina rankoina. Kulottaminen on vaativaa, tarkasti ammatillisesti vartioitua, alueet kytevät pitkään, tupruttaen savua maisemaan helposti päiväkausia. Kanerva peittää kaiken ja uusiutumisen vuoksi polttaminen säännöllisesti on välttämättömyys, se palauttaa vähät ravinteet kiertokulkuun ja lampaiden laidunnettavaksi.
Sillä paikalla, millä kuvan otin, ei ole nimeä. On vain ylängön autius, hiljaisuus ja äärettömyys. Ei mitään asutusta: vain laidoista lohkeileva tie yhteyksien merkkinä. Senkin alla voisi kulkea ikivanha roomalaistie. Nappasin muutaman kuvan, joista tässä jakamani on paras. Muistan hyvin tunnelman. Olin tullut pitkän matkan nähdäkseni äärimmäisen yksinkertaisen ympäristön. Maisemassa merkittävintä oli sen laajuus ja hiljaisuus ja kanervien tumma, lähes tuskallinen loistokkuus. Oliko tämä todellinen Goathland -vastapainona kaikelle viihteen ja turismin keksitylle krääsälle? Matkustaminen on usein yksinäistä, ryhmässäkin yhteyden, olevaisen etsimistä. Goathlandissa olin yksin, katselin maisemaa hetken, palasin auton luo ja ajoin pois, miettien, palaanko tänne uudestaan.
Olen yhä tuossa maisemassa. Etsin reittini kartalta ja vertaan kuvia ottamiini. Kirjailija Bruce Chatwin, Patagonian-kävijä, on kysynyt matkailijan peruskysymyksen ”Mitä teen täällä?”: se on haastava vastattava. Koska olin nähnyt Yorkshiren loiston ja vaikuttavat maisemat, minun oli nähtävä myös sen pinta ja kammottavan paljas, karu olennaisuus. Ilmassa ei ollut edes haukan kirkaisua huutomerkkinä, vain sateen jälkituotantovaihe. Muistin Haworthin kanervanummen kuumuuden ja kuivuuden. Kosteus sytytti täällä pienten kukkien värin ja himmensi horisointtiviivan. Tuonne näkymättömiin jäävät dalet, laaksot jylhyydessään. Joka paikassa horisontin tuntumassa oli vilkkaasti liikennöityjä teitä ja tiheää asutusta, kulttuurin verkkoja, yhteyksiä, tihentymiä, sekatavarakauppoja, virastoja, viihdekomplekseja. Minun oli lähdettävä niitä kohti.
***
Goathland - there are two of them. The one village, linked with Heartbeat TV series, the another one my ur-experience of the last day of my first real Yorkshire trip. Somewhere between Rosedale Abbey and Hutton-le-Hole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti