Fossiilit

Tänään oli taas sellainen päivä, tiedättehän, kun käy Marks & Spencerillä ja kaikki näyttää niin toivottoman labourilaiselta, innostamattomalta, tarkoitan tietysti Miliband- veljesten aikaa puolueessa. Mutta yhtä kaikki, tunsin fossiliutta, siihen lohtua toi että KATE MOSS on YHÄ Calvin Kleinin mainoshahmona androgyyniselle hajuvedelle. Oh Katie - hänkin tosin on erään näkemyksen mukaan fossiili jo, nuoriso ei häntä enää ymmärrä, he elävät hetkessä ja suosivat rotevampia malleja ja jotka ottavat itsensä liian vakavasti. Vaan ainutlaatuinen nöyryys ja ultimaattinen fotogeneettisyys on Katien vahvuus  - she is so versatile, isn't she? Mutta hänen tyttönsä siis pitää häntä fossiilina - mitä sanoinkaan nuorison käsityskyvystä? Klassikkoja pitäisi kunnioittaa, se pitäisi opettaa jo koulussa.

Fossiliuden tunne johtui myös siitä että olen lukenut mainiota Kuudes sukupuutto kirjaa, jonka alussa on herooinen kuvaus englantilaisesta ja ranskalaisesta tiedeyhteisöstä, jotka hitaasti havahtuivat arkeologisten tosiasioiden edessa: maan päällä oli ennen jättiläisiä. Kaikki kulminoitui evoluutiokysymyksessä Darwiniin, tuohon vanhaan jurottajaan, joka nykypäivänä olisi voinut saada sivuroolin Syrjäinen maa- sarjasta. Mutta geologian aikakäsityksen synty on kiehtova tarina ja fossiilien löytyminen kirjaimellisellisesti avasi silmiä viktoriaanisena aikana. Hirmuliskot rynnistivät vauhdilla pintatajuntaamme piilotajunnastamme, jossa ne ovat aina olleet hyvin eläviä. Yksi varhaisista löytäjistä oli Lyme Regisin Mary Anning
http://www.bbc.com/news/uk-england-dorset-14987193
Sama paikkakunta ja samat kalliot ovat keskeisessä roolissa tietysti John Fowlesin Ranskalaisen luutnantin nainen-romaanissa. Yksi kesäprojektini oli lukea Fowlesin Jumalten naamiot, mutta urakka on lepotilassa, fossiloituneena yöpöydälleni. Ei Fowlesissa ole vikaa, hänen tapansa kirjoittaa tuntuu vain hieman vanhanaikaiselta. Lukuromaania yritetään rakentaa väkisin, vähän samaan tapaan kuin Darwin yritti hieman ontuen havainnoillistaa teorioitaan.

Piltdownin mies oli myös kiinnostava fossiilitapaus, jota on aina kiintoisa kerrata
http://www.nhm.ac.uk/our-science/departments-and-staff/library-and-archives/collections/piltdown-man.html
Nils Edelmanin mainio teos Viisaita ja veijareita geologian maailmassa käsittelee aihepiiriä kiinnostavasti, myös hieman huumoria sallien. Fossiileihin liittyvä tieteen kehityksen historia on kiintoisa siinäkin mielessä, että siinä näkyy hyvin kunnianhimoisten tutkijoiden halpamaisiakin keinoja kaihtamaton taistelu teorioistaan, vanhojen hypoteesien kumoaminen ja uusien esittämisen tärkeys. Väittely tuntuu yhä olevan kiivasta. Jos vaivautuu kaivelemaan populaaria pintatajuntaa kansoittavaa ilmastonmuutosta ja dinosauruksia vähän syvemmässä ja laajemmassa yhteydessä, voi tieteen toimintatapaa ymmärtää jopa siinä määrin, että se ohjaa alan valintaa, tällä tarkoitan tietysti ei-fossiloitunutta osaa lukijakunnasta. Mitä he taas siitä ymmärtävät, on toinen juttu.

Mutta kaikki on kiinni keskittymisestä ja osaamisesta, kehittymisestä ja joustavuudesta. Lukija, ota haaste vastaan ja vastaa Rankinin 2012 Eyscape Kate teoksen katseeseen - tiedät kyllä kuka katsoo, iättömän kauniilla fossiilisilmällään.

***

Like Saint-Saens' Carneval of Animals, this update is dedicated to the old fossils like myself, Kate Moss (her daughter's view, not mine), Marks&Spencer and its labourian selections, and to the great scientific battle between France and England - a battle to lead to Charles Darwin's great theory and invention of the geologian time span. One can remember Mary Anning and her fossil-finding in Lyme Regis, acting as an inspiration to the victorians, and even John Fowles as a link in this continuity. The progress of science is fascinating in this period and and so much more than just the dinosaurs and their stoned bones. Reader, somebody beginning with K is today looking at you in Rankin's fine 2012 work Eyscape Kate.