Kun katsoo Amazon.co.uk kirja-arvioita, Kershawin Hitler-elämänkerta on kerännyt 116 arvostelua. Hitlerin omaelämäkerran ja ohjelman Mein Kampfin englanninnos on kerännyt peräti 710 arviota. Keskimääräinen arvio on neljä tähteä viidestä. Voisi luulla, että yhden tähden antaneet olisivat valittaneet kirjan hirviömäisyyttä, mutta ei: osa yhden tähden arvioista on annettu sen vuoksi, että e-kirjan lataus on puutteellinen, kaikkia viitteitä ei ole saatu mukaan. Nämä kertovat valtavasta kiinnostuksesta, joka on jotain enemmän kuin John Cleesen parodiat viiksiniekasta Britanniassa.
Dunkirk- elokuva on taas tuonut muistoja esiin Englannin traumaattisesta kohtaamisesta Saksan sotakoneen kanssa ja täpärästä pelastumisesta, jossa ansio oli Hitlerin epäröinnillä ja joustavilla pikku kalastajaveneillä, joilla evakuointia suoritettiin. Sota Hitleriä vastaan voitettiin loppujen lopuksi pienillä teoilla ja kestävällä asenteella. Churchill oli tässä suhteessa uskon valaja vailla vertaa. Hän ei kuitenkaan ollut ensimmäisiä, jotka huomasivat, että valtaan on noussut herra, jonka kanssa käy huonosti. Sir Horace Rumbold, Britannian Berliinin lähettiläs, varoitti jo vuonna 1933 Hitleristä. Hän oli lukenut Mein Kampfin, kauhistui ja otti tosissaan juutalaisille kuvatun kohtalon. Hän vakuutti myös Churchillin jo varhain.
Hitlerin maailmankuvassa Britannia oli jonkinlainen malli valtakunnalle, hän katseli sitä kuin kateellinen pikkuveli. Englannissa hänelle oli ymmärtäjiä aatetovereissaan, jotka saivat toimia hämmästyttävän vapaasti vaikka Suomeen verrattuna, mutta myös englantilaiset kommunistit toimivat Hitlerin myötäjuoksijoina Ribbentrop-sopimuksen hengessä. Hyökkäys Neuvostoliittoon muutti tämän kiusallisen aseman ja liitti kommunistit kansalliseen sotaponnisteluun mukaan. Perusbritit ovat varmasti noina vaikeina aikoina saaneet ylpeyttä siitä, että he kestivät paineen, jossa Ranska joutui murtumaan. Se oli suuri kollektiivinen voimanponnistus ja osoitus siitä, että jokaisen toimilla ja päättäväisyydellä on lopulta merkitystä. Mutta Churchillin merkitys tahtopolitiikkona on valtava Hitlerin pysäyttämisessä ja murskaamisessa. Se ei ollut helppo tie. Varmasti oli monta synkkää päivää ja monta rumaa sanaa lipsahti tahtopoliitikolta heikompien maamiesten epäröidessä hirmuisen urakan edessä.
***
Hitler remains in the collective memory, often with perverse interest of no other obvius reason than curiosity towards the ultimate example of absolute evil. Sir Horace Rumbold was one of the first to warn the British about Hitler and convinced also Churchill. The examplary John Bull like stubborness and resolution of Churchill and effort it inspired in Britain, resulted after many phases the turn and the eventual fatal blow to the Nazi state, they never made their own empire like UK. Dunkirk is one of lucky moments of the story and an early example to sow the seeds of victory, even in the time of absolute darkness, when enemy sent his troops to the gates of Paris.
3 kommenttia:
Olisiko kuitenkin niin, että Churchill oli "paikalla oikeaan aikaan" ja sai siksi nykyisen myyttisen maineensa? Hänhän teki isojakin virheitä uransa aikana. Minulle C:n tahtopolitiikka näkyy siinä, että hän pystyi pitämään britit sotajalalla, etteivät nämä taipuneet niiden tahtoon jotka olisivat syksyn 1940 jälkeen olleet taipuvaisia sovintoon Saksan kanssa. Se oli sellaisenaan iso teko. Sodan jatkaminenhan Dunkerquen jälkeen oli C:n taholta aivan yhtä vastoin järkeä kuin oli ollut Suomen ryhtyminen Talvisotaan! Huonolla onnella koko imperium olisi voinut romahtaa jo silloin. Olihan niin, että kumpikin maa joutui olemaan tiukalla puolustuskannalla kunnes amerikkalaiset suostuivat mukaan ja saivat maan sotajalalle.
Onni suosi molempia maita lopulta ja kunnia säilyi mutta voittajia olivat siis muut, jenkit ja ennen kaikkea Stalinin Venäjä. On jopa olemassa vahvoja viitteitä siihen, että Stalin suunnitteli hyökkäystä länteen heti amerikkalaisten palattua kotiinsa. Ranskan ja Italian kansanrintamat olivat vahva tekijä silloin ja suosivat maailmanvallankumouksen ajatusta. Tämän suunnitelman sitten esti tieto lännen omistamasta uudesta atomiaseesta. Stalin ei enää uskaltanut. Korean sota viittaa siihen ettei Stalin muuten olisi häikäillyt.
Eli kysymys voisi kuulua, että voittaako järki vai onko kuitenkin niin, että onni suosii rohkeaa! Now, the big question is whether we should look at the gates of Vienna or let them come? ;-)
Kiva blogi sinulla! hh
Kyllähän Churchillin myyttisyydessä on paisuttelua, eivät hänen elämänkertansa niin värikästä luettavaa ole kuin voisi luulla. Mutta on hänessä samaa hellyyttävää inhimillisyyttä kuin kotoisessa Paasikivessä ja taipumusta virheisiin, pahimmat sattuivat jo Great Warin aikana. Stalinin ja Hitlerin lopulliset pyrkimykset kummaltakin ovat jääneet vähän epäselviksi. Churchillin visio Euroopasta oli aika selvä - ainakin nykypäättäjiin verrattuna. Hän teki suuren työn käännyttäessään Amerikkaa sotaan ja parasta apua tarjosivat siinä japanilaiset. Onnea kieltämättä oli siinäkin. Kiitos palautteesta!✌️😀
Tuollaista selvänäköisyyttä kuin sir Horace Rumbold osoitti vuonna 1933 toimiessaan Britannian Berliinin lähettiläänä tarvitaan jokaisessa ajassa. Voisi vaikka kerätä listaa "selvännäkijöistä".
Lähetä kommentti