Hahmon selitykset ovat moninaisia. Olen etsiskellyt pätevän oloista kirjaa hahmon taustasta, niitä on runsaasti, mutta teokset tuntuvat selaillessa hieman kotikutoisilta. Aikajana hahmon tulkinnan historiasta antaa jonkinlaisen kuvan, minkälaisiin yhteyksiin hahmo liittyy. Pakanallinen tulkinta liityy erilaisiin luonnon- ja hedelmällisyysriitteihin, metsänhenkeen. Tämä perinne eli kristillisen perinteen kanssa rinnan ja näkyy kirkkojen veistoskoristelussa, joissa se sopii kohtalaisen hyvin muihin luontoaiheisiin. Viktoriaanisena aikana mytologisten hahmojen käyttöä toisaalta rohkaistiin ja toisaalta siistittiin. Nykyaikana hahmo toisaalta voi paremmin kuin koskaan, mutta on samalla puoliunohdettu. Jethro Tullin laulu Jack in the Green on tehty Green Man myytistä. Siinä on keskeisiä elementtejä, kasvusta huolehtiva hahmo, joka on työllistetty nykyajan haasteiden edessä. Ei tarvita suurta mielikuvitusta yhdistämään vihreää liikettä ja huolta luonnon säilymisestä hahmoon. Hahmo on päätynyt lukemattomiin variantteihin viihdeteollisuudessa. Tätä voisi paheksua, mutta tälläkin on pitkät perinteet. Arthurin hovin Greene Knight ja jopa Robin Hood (ja myös myöhemmät miehet vihreissä sukkahousuissa Disneyn hahmojen ja Errol Flynnin perinteessä) kuuluvat samaan kasvustoon, siinä missä Tolkienin iloinen Tom Bombadil ja entit, nuo luonnon tuhoutumista kavahtavat melankoliset, vihreät puujättiläiset.
Green man hahmo on siis hyvin versatile, rönsyävä. Hahmon perusmerkitystä ei kuitenkaan ole kovin vaikea tajuta kesäisen puutarhahoidon keskellä. Puutarha kasvaa kesällä ja se viettää talven hiljaiseloa, kyse on luonnon kiertokulusta, joka on tietysti temperamentista riippuen selkeää tai arvoituksellista. Green man veistoksissa on selvästi surullisempi kasvotyyppi ja elävämpi. Hahmo lepää talven tai kuolee ja nousee keväällä uuteen kukoistukseen. Tässä on myös selkeä yhteys siihen, miksi hahmo sai paikkansa keskiaikaisten kirkkojen veistoksissa.
http://www.bbc.co.uk/programmes/b00tnp8f
Richard Taylor mainiossa BBC sarjassaan Churches: How to read them, kertoo hahmolle tulkinnan, joka on hänen mielestään liiankin sujuva. Green Man voidaan nähdä Adamina, ensimmäisenä ihmisenä, jonka pelastuksen eli elämän Kristus mahdollisti. Kuolleen Adamin suuhun laitettiin siemeniä, jotka itivät puuksi, jolle Kristus taas naulittiin. Tässä pakanalliseen tarinaperinteeseen yhdistyy myös katolisen kirkon vahva tarusto. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että joistakin kirkoista tosiaan löytyy veistoksista Green Man variaatioita, joissa rehevästä Jackistä on tullut pelkkä pääkallo, jonka silmistä tai suusta rönsyää uutta kasvipitoista elämää. Taylor vierailee sarjassa myös Kilpeckissä, missä aihetta on käytetty useammassakin veistoksessa.
Blogin loppukuva on Norwichin katedraalista, luostarinpihan holvikaaren koristeluveistoksesta kultalehtien alla lymyävä mies. Norwichin veistoksia on vaikka kuinka paljon ja niistä tekee erityisen mielenkiintoisia, että monivärisyys on säilytetty. Hahmo on selkeän myönteinen, oli se sitten kirkollinen tai maallinen, siinä on Robin Hoodin, tai Kristuksen tai enttien pyrkimystä suojella heikompiaan ja turvata tulevaa.
***
Green Man is a wonderful, rich character in English folklore, opening to many interpretations. I feel there has no key book yet published on this subject, even if there are many guidebooks, though. Seems that every period of time has made its own interpretation of alternation between spring and autumn, resurrection and death of nature.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti