Lincoln - Englannin katedraalien kuningas

Ystäväni yhtenä toiveaiheena blogiin olivat katedraalit. Nehän ovat mainio aihe, isot arkkitehtoniset kokonaisuudet, monimutkainen kokonaistaideteos. Clifton-Taylor, tuo uupumaton, on tehnyt niistä kokonaisteoksen, joka on tietysti mainio. Valitsen kuitenkin Lincolnin, jossa kävin varta vasten rakennusta katsomassa. Yövyin vanhan piispanpalatsin alueella, jossa oli guest house, asiallinen. Tein retkiä lähiseudulle ja pystyin käymään kaupungin kanssa dialogia eri vuorokauden aikoina, etääntymään ja lähentymään - se on tärkeää kun tarkkailee niin isoa rakennusta kuin Lincolnin katedraali on.

Englantilaiset katedraalit eivät ranskalaisten tavoin tavoittele korkeuksia, Lincoln on kuitenkin poikkeus. Se on kukkulan päällä, kaupungin yllä. Nousu sinne vaatii voimia. Rakennuksessa ei ehkä ole Chartres'n katedraalin mystistä harmoniaa, mutta se on erittäin karismaattinen paikka. Lähestyminen tapahtuu kapeita katuja pitkin, lähellä on varakkaan juutalaisen keskiaikainen yksityistalo, Jew's House, lähikorttelit ovat hyvällä maulla suojeltuja. Kirkon luo käydään vielä portista. Vasta sen jälkeen leveä länsijulkisivu avautuu vierailijalle koko massiivisessa mahtavuudessaan. Sen yläpuolella valtavat tornit ovat kuin arvioiden tarkkailleet lähestyjää vuosisatojen kokemuksella. Kirkko on valtavan työn tulos. Kivet on pitänyt kärrätä ylös saakka. Kirkko on suureksi osaksi romahtanut maanjäristyksessä vuonna 1185. Tornien ja länsifasadin alaosasta näkee romaanisen holvauksen, joka on säilynyt vanhasta. Yläosat ja rakennuksen pääosat ovat gotiikan juhlaa, joka huipentuu kahteen nerokkaasti rakennettuun ruusuikkunaan, Bishop's Eye ja Dean's Eye.

Keskustornin korkeus on 83 metriä, romahtaneen torninhuipun kanssa korkeus oli noin 160 metriä, aikanaan se otti Gizan pyramidilta maailman korkeimman rakennuksen paikan. Sisätiloihin tutustumisessa kannattaa oman kiertelyn lisäksi osallistua opastettuihin kierroksiin. Jos opas on hyvä, aika kuluu mukavasti, pääsee paikkoihin, jonne yksin ei pääse ja näkee veistoksia, jotka on sijoitettu erikoisesti. Kellojensoittopaikka on mielenkiintoisempi kuin etukäteen voisi luulla, soittomekanismit ovat monimutkaisia, kelloja on erilaisia, eikä sekään paikka ole oikein mukava korkeuskammosta kärsivälle. Iltatilaisuuksissa paikan valtavuus ja juhlavuus korostuu entisestään, mutta on yllättävää huomata, että rakennus tulee vierailijaa intiimisti lähelle - sillä on siitä vuosisatojen kokemus.

Katedraalia kannattaa kierrellä lähikaduilta ja tarkkailla, minkälaisia näkymiä siihen avautuu. Chartres'n tavoin kaupunki ei ole mitenkään erityisen posh: Lincolnshire on maatalous- ja teollisuusaluetta ja hyörintä on aika arkista. Asukkaat vaikuttavat kuitenkin olevan ylpeitä kaupunkinsa ylhäällä olevasta arvorakennuksesta, katedraali on tasangoilla katseenvangitsija oman kukkulansa huipulla.

Kirkkojen rakentamisen haasteisiin, romahduksiin ja keskiajan jännittävyyteen pääsee mainiosti kiinni Ken Folletin viihdyttävässä Taivaan pilarit kirjassa. Siinä kuvataan muistaakseni myös Lincolnissa käyntiä. Kirkkoarkkitehdit, jotka monesti jäivät nimettömiksi, ovat päässeet siinä keskushahmoiksi, ansaitusti.

***

Lincoln cathedral on its hill is seen many miles from flatness of Lincolnshire. It is an architectural tour de force, I would compare visiting it to places like Chartres. An unique building, with centuries of experience to welcome visitors. I stayed in former bishop's palace and made tours on countryside, the cathedral is as wonderful seen far from the plain or nearby. Carefully preserved hill area give visitor puite nicely idea of medieval time when approaching the wide western facade.