Missä lukemaan ja kirjoittamaan opitaan

Olin lakkiaisissa, hienoissa ja nyt on aika kirjoittaa yliopistoista se mikä oma kokemukseni niistä on. Jos pitää valita Cambridgen ja Oxfordin väliltä, valitsen epäröimättä vihreän Cambridgen, sen leppoisan urbaanin maalaishyörinän ja hightechin.

Turistina pidin Cambridgestä enemmän, Oxford tuntui harmaammalta ja vähän jäsentymättömältä. Oma englanninopettajani oli Oxfordissa turhautunut vastaamaan turistien kysymyksiin missä yliopisto on. Hän vain huitaisi kädellään ja sanoi sen olevan kaikkialla. Ensimmäisen Cambridgen käyntini guest housen huone oli täynnä tyhjiä kirjahyllyjä. Talvet siinä majoittui joku opiskelija, joka teki töitä ilmeisen kovasti.

Isoissa yliopistoissa opiskellaan lukemista ja kirjoittamista, niitä tehdään toden teolla, tenttiajat ovat kovia ja tentit on saatava hyväksytysti läpi. Lukukausimaksuista ei käydä meikäläisittäin keskustelua, vaan opiskelu maksaa, siihen panostetaan valtavasti. Paineet ovat kovat. Itse olen lukenut lähinnä Oxfordin opiskelijakirjoja, ne ovat olleet huippuluokkaa, selkeää ja painavaa asiaa. Tapoihin kuuluu jonkinlainen rentous julkisesti esiintyessä, mutta kuitenkin ankara panostus ja pänttääminen huoneen suojissa. Pubissa voi notkua, jos myös panostaa itse asiaankin. Ja punttaamaan pääsee Cambridgessa ihan keskustassakin, mistä kuvakin on. Olen Englannissa muuallakin ihmetellyt, kuinka lähellä keskustaa voi olla lehmiä. Muistaakseni 5 minuuttia ennen Lontoon yhtä pohjoista rautatieasemaa junan ikkunan takana oli lehmiä vielä 1980-luvulla.

Eräs perhetuttumme kuului Cambridgen silmäätekeviin professorikunnassa. Hän teki Suomesta oikein pienehkön tutkimuksenkin, jonka asiavirheille nostettiin kulmakarvoja. Hän oli erittäin miellyttävä mies, pidetty oppilaidensa keskuudessa, nähnyt teoriaa ja käytäntöä tasapainoisesti. Eläkepäivillään hän hoiteli yliopiston hallinnon luottamustehtäviä ja vierailimme hänen luonaan. Työhuone oli mukava ja kunniataulujen kirjoma, pieni puutarha antoi mahdollisuuden jaloitella työn lomassa. En ole koskaan nähnyt parempaa nurmikkoa, enkä usko että Suomessa sellainen on koskaan mahdollista. Meille tarjottiin lounas paremman väen puolella yliopiston ravintolassa, jouduimme nolona vilkuttelemaan kohti opiskelijoiden pöytiä. Colleget ovat perhekuntia, joissa on yhteisöllisyyden tuntua ja tietysti etäisyyttä ja keskinäistä kilpailua samalla.

Sympaattista on kuitenkin intiimiyden ideaali, omat kokemukseni suomalaisista yliopistoista ovat olleet aika laitostuneita. Opiskelu on hallinnollisesti monimutkaista. Kampus ja college-ajattelu on kuitenkin mahdollisuus meilläkin, sellaista näkee vaikka pienenä suljettuna pihana humanistien laitoksella Unioninkadulla. Cambridgen ja Oxfordin tunnukset ovat suljettu kirja ja avattu kirja. Vääräleukojen mukaan toinen pysyy kiinni ja toinen on jatkuvasti auki samasta kohtaa. Viisastella voi, perinteitä voi naureskella, mutta luettukin on ja tehty tiedettä ja tulosta. Ei miekalla vaan kynällä.

***

Cambridge and Oxford, two intimate big university towns. These are the right places to learn reading and writing well. I like best Cambridge with its flat greenness and rural delights. Inside colleges, traditions are held in honor, but also a lot of work, by students and professors, is done. They changed the world with their pens.