British Embassy, Itäinen Puistotie 17, Helsinki, Finland
Asuinrakennuksen vieressä on Kaivopuistoon näkyvä nykyaikainen hallintorakennus. Sen tieltä purettiin 1970-luvulla skandaalimaisesti Villa Baumgartner. Britit tekivät näin koska he saattoivat tehdä niin. Asia herätti Suomessa pahaa verta ja tietenkin syytöksiä englantilaisten ylimielisyydestä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Villa_Baumgartner
Tapaus on ikuistettu myös Antti Mannisen Helsingin Sanomien artikkelisarjaan Helsingin puretut talot. Brittien puolustukseksi voi sanoa, että kyllä suomalaisetkin omaa kulttuuriaan tuhosivat, kuten Mannisen 100-osainen sarja kiitettävästi dokumentoi.
Se minkä UK tuhosi, löytyy kuitenkin ilahduttavan hyvänä kuvakoosteena täältä:
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/villa-baumgartner
Hallintorakennuksessa en ole koskaan käynyt, ulkopuolelta se ei ole kovin houkutteleva. Itse suurlähettilään residenssirakennus sen sijaan on kodikas, samalla tavalla kuin läheiset Ranskan ja Hollannin suurlähetystöt.
***
Asuinrakennuksessa on vastaanottohuoneen seinällä mielenkiintoinen kiitoskirje säveltäjämestari Sibeliukselta. Ilmeisesti lähetystö oli pitänyt jonkinlaisen konsertin Suomen ja Englannin suhteiden palaamisen kunniaksi vuonna 1946 ja kirje on kunniavieraan vastaus järjestäjille. Täytyy sanoa, että Sibeliusta olivat useat englantilaiset tehneet tunnetuksi - kapellimestareista Boult, Beecham ja myöhemmistä Barbirolli. Arnold Bax ja Ralph Vaughan-Williams säveltäjistä ja yksittäiset artistit kuten Harriet Cohen. Varsinaiset Sibeliuksen asiaa ajavat seurat perustettiin vasta mestarin kuoleman jälkeen Suomeen ja Englantiin.
Kirje on niin lyhyt, että voin sen suomentaa tähän:
Olen kiitollinen, että musiikkia rakastava yleisömme on saanut tämän mahdollisuuden tutustua Brittiläiseen musiikkiin - jota ihailen suuresti - jonka perinteet ulottuvat aikaan, jolloin Britannian musiikki arvostettiin korkeimmalle maailmassa.
Jean Sibelius
Järvenpää, toukokuu 1946
Minulla ei ole tietoa, mitä konsertissa soitettiin - ehkä Elgarin, Bridgen (ja hänen oppilaittensa) ja Vaughan Williamsin hengessä pastoraalista, jousipainotteista kamarimusiikkia. Arvoituksellinen on tuo aika, jolloin Britannian musiikki oli korkeimmassa huudossa. En ole lukenut Sibelius-kirjallisuudesta, miten kirjettä on tulkittu. Olisiko Palestrinaa suuresti arvostanut mestari tuntenut John Tavernerin tapaisen mestarin tuotannon? Kieltämättä Tavernerin aika 1490-1545 on ollut englantilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaa, tai William Byrdin hänen jälkeensä.
Tavernerin In Nomine- sävellys kulkee halki Englannin musiikinhistorian komeasti
https://en.wikipedia.org/wiki/In_Nomine
Sen ympärille rakentuu kamarimusiikin traditio ja varhainen kehitys huipentuu Henry Purcellin tuotannossa. Purcell on säveltäjänä ytimessään tiivis, keskitetyn ilmaisun mies, kuten Sibeliuskin - vaikka sävelkieli myös taipuu koristeelliseen rikkauteen. Tarkoittiko Sibelius juuri Purcellia? Heitä yhdistää toinenkin asia - molemmat ovat olleet vaikuttuneita Shakespearen Myrsky näytelmästä - siinä määrin, että ovat säveltäneet siihen musiikkia.
Purcelliin yhdistetty aaria Dry those eyes on ehkä John Weldonin säveltämä - mutta ei anneta sen häiritä. Voimme kuunnella huoleti tätä aariaa Brittiläisen musiikin huippuhetkenä.
https://youtu.be/JDvoI1LzRCA
Sanat löytyvät täältä.
***
My third part connects British and Finnish culture. There was some fuss in Finland when British Embassy demolished handsome old villa from its area in Helsinki. The current office building was opened in 1990. The residence building for Ambassador is very cosy one and very British by its decorations. There is very interesting letter from Sibelius in the wall of the residence. Sibelius refers to British music as once having the highest position in the world. I guess the master refers to Taverner, Byrd or Purcell. They were truly great composers in their time. Perhaps Sibelius referred most likely to Purcell - Sibelius and Purcell, both had very concentrated ideals in their compositions and both liked very much Shakespeare’s The Tempest - so much they composed some music to it. This air is possibly by John Weldon, formerly attributed to Purcell, but it is very fine and deserves our admiration:
https://youtu.be/JDvoI1LzRCA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti