Photo source:
Ankeina aikoina yleisöä täytyy hemmotella mieliteoilla. Wienerleivän ottaminen aiheeksi ei kuulosta kovin englantilaiselta, mutta yritän silti parhaani. Eihän monikaan välttämättä miellä Ranskaa lehmuksenkukkateehen kastetun Madeleineleivoksen kautta, mutta niin vain siitä lapsuus herää eloon ranskalaisessa Iijoki-sarjassa, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä-romaanisarjan alussa.Minun Madeleine-leivokseni on Englannin osalta junavaunun tarjoilukärrystä ostettu Danish Pastry. Sen kanssa ostin muovikupissa kupin kuumaa, vahvaa teetä - milk and sugar, please - se ei ollut hentoa lehmuksenkukkauutetta, vaan stydiä pohjoisen teetä, jonka tarkoitus on palauttaa voima jäseniin ja virkistää mieltä.
Englannin rautatiejärjestelmä oli jo tuolla ensimmäisellä matkallani sekava ja yksityistäminen sekoitti pakkaa lisää - Ranskan Napoleonilainen yhtenäisjärjestelmä on siellä unta vain. Junamatkat olivat siirtymiä, täynnä jännitystä ja uuden ihmettelyä. Maisemat vaihtuivat ja vaunuissa oli levotonta, elämänmakuista sottaisuutta. Tarjoilukärry oli minulle uutta ja pitihän jotain ostaa. Yorkie-patukka tai KitKat teen kanssa tuntui oudolta ajatukselta ja Danish Pastry-niminen tekele valikoitui juoman seuraksi ikäänkuin vääjäämättä.
Danish Pastry, jonka sain eteeni servettiin käärittynä, oli viineritaikinasta tehty käärö, sisäänsä etanamaisiin kierteisiinsä se oli saanut ohuen kerroksen vaniljakreemiä ja muutaman rusinan. Matalahko ja tasainen leivonnainen oli pinnaltaan viimeistelty valkoisella tomusokerikuorrutuksella, pikeerillä. Valkoisen, kiiltävän, ohuen, tasaisen päällisen keskiosan polttopisteen kruunasi puolikas punaista cocktailkirsikkaa. Se varmaan viehätti minua - cocktailkirsikat ovat aina olleet minun juttuni.
Vehnänen oli pelkkää sokeria ja hiilihydraattia, ilman sen syvällisempiä ravintoarvoja. Se meni helposti alas teen kanssa. Mikään erityinen makuelämys se ei ollut. Myöhemmin minut on ohjattu Englannin keittiön omaperäisempien ja leimaa-antavampien leivonnaisten ääreen, mutta tanskalaisen viinerin englantilainen versio on välillä matkoillani palannut kummittelemaan. Joskus olen sellaisen ottanutkin, sen kummempia säväreitä saamatta. Tämä ei kuitenkaan ole totuus asiasta. Ankeina aikoina tarvitaan lohtua - ja leivonnaisen voi tehdä kunnolla, laadukkaasti. Hyvä lukija, olet varmasti ansainnut, että voit kokeilla Danish Pastrya. Oheinen resepti vaikuttaa pätevältä. Täyte on jouluinen - sen voi varmasti korvata myös vaniljakreemillä ja rusinoilla. Pinnalle voit tehdä sokerikuorrutteen vaikka pikeerin ohjeella. Älä unohda cocktailkirsikoita!
https://applytofaceblog.com/danish-cinnamon-buns/
https://www.kinuskikissa.fi/pikeeri-royal-icing/
***
In my first trip in England - I choose a Danish Pastry from a train trolley. For me, that is my Madeleine cake of Remembrance of Things Past by Proust - enjoyed with strong Northern tea rather than lindenflower tea. Danish Pastry is not actually too healthy bite, but in these times of insecurity, it could provide some comfort. Covered with Royal Icing and topped with a half of Cocktail Cherry - it is quite modest variation of Danish Originals - but for me this brings to my memory those crowded and later privatised trains of my youth.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti