Kirjallisuuden nobelisti V.S. Naipaul on kuollut. Hän sai palkintonsa ansioista. Kirjalista on komea ja siihen sisältyy myös voimakasta, eläytyvää yhteiskunnallista kannanottamista. Henkilönä hän oli ristiriitainen, epäempaattinen, pukki, rasistiksi mainittu. Englantiin hän tuli Trinidadista, koska oli kasvanut siihen kirjallisuuteen isänsä kautta ja halusi kirjailijaksi. Nuori mies loi uran köyhyydestä, oli kirjoittajana perfektionisti ammattilainen ja kävi islamin kimppuun, yksin kokonaista kulttuuria vastaan.
Luin Saapumisen arvoituksen vuonna 1991. Naipaul kuvaa tässä teoksessa lapsuutensa kotimaata ja Englantia Wiltshiren ja Salisburyn tasangon liepeillä. Teos on hiljainen, syksyinen ja sen pohdiskeleva autius jää mieleen. Tästä teoksesta mieleeni ovat vahvistuneet englantilaiset maisemat harmaina syyspäivinä, värien hailakkuus, ihmisten nukkavieruus ja sisätilojen menneen maailman, ei kovin loistokkaan, tunkkaiset sävyt. Kirja on tavattoman hienosti kirjoitettu, sen tyyli välttää tunteilua, mutta aika ja sen kulku, saaren asujaimiston hiljainen ja vaatimaton elämä on kuvatty taidokkaasti, arkisen koskettavasti, Naipaulin Wiltshirestä vuokraaman mökin tasolta, matalasta perspektiivistä.
Teosta on nimitetty mestariteokseksi ja voin sen allekirjoittaa. Naipaul tarkkailee ympäristöä ymmärtävin silmin, eikä hän pyri analysoimaan mitään pingoittuneen terävästi. Hän antaa näkymien puhua. Hän tavoittaa mielestäni hienosti maahanmuuttajan kokemuksen toiseudesta, ja matkallaolijan tarttumisen siihen mitä tielle sattuman johdattamana tulee. Joku arkinen asia, säännöllinen naapurin tervehtiminen, homeen haju, rappauksen kunto, tavallinen hiljainen katunäkymä tai Stonehengen suuntaan avautuma maisema voi hiljaisesti painua mieleen ja ilmentää elämää, sellaisena kuin kulkija sen hahmoittaa. Sellaisena myös, kuin itsekin olen elämää Englannissa hahmoittanut. Tässä on kirja, jonka sivuille olen monesti palannut avaamatta sitä.
***
V.S.Naipaul and his literary legacy is of exceptional quality. His background from Trinidad is intereresting, he was a writer of perfectionism and he never feared to challenge the whole culture, Islam - his opinion was clear that State and religion must be separate. I love best his wonderful book of reflection, The Enigma of Arrival, 1987. It is a silent book, observating memories from youth and looking into views in Wiltshire and its quiet life, at the level of cottage he rented.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti