Personal Puzzles

1970-luvulla meillä oli suuri palapeli, jossa oli näkymä englantilaisen kaupungin keskustasta. Kuvassa oli muistini mukaan kirkkaanvihreää ruohoa, keltatiilisiä rakennuksia ja joitakin huurussa olevia ikkunoita. Mielestäni kuvassa oli jokin oppilaitos, kenties yliopiston College. Mielikuva on kesäisestä, aurinkoisesta päivästä, kuten lapsuuteen liittyvissä kuvissa usein on. Vaikutelmani on epämääräinen, toisen palapelin, jossa oli vietnamilaisia kukkuloita, riisipeltoja ja peltotyöläisiä olkihatuissaan, muistin paremmin.

Kysyin siskoltani muistaako hän kyseistä peliä. Hän muisti sen ja täydensi, että nurmikolla oli keltaisia kukkia. Niin olikin, buttercups tai jotain, joiden sävyt hiemat vaihtelivat reunapalojen välillä. Mieleen palautui sekin, että liitin kuvan myöhemmin Viisikon seikkailuihin ja kuvittelin joitakin kohtauksia tuohon maisemaan. Palapeli on sittemmin hävinnyt kuin Proustin Madeleine-leivoskin, mutta se on tärkeä, koska se on katoamisestaan huolimatta säilyttänyt varhaisia mielikuvia Englannista, ennen varsinaista käyntiäni siellä.

Nuo huuruiset ikkunat olen löytänyt vierasmajojen ja hotellien kylpyhuoneista reissuillani, tuuletus ei toimi tai ei ole tehokas tai sitten yksinkertaiset ikkunat kondensoivat enemmän... myös keltatiiliä olen löytänyt ja minulla on niihin joku salainen fiksaatio. Cambridgessä otin kuvia aivan tavallisista rakennuksista, jotka olivat keltatiilisiä.

1970-luku on mennyt iäksi, ja hyvä niin. Palapelissäni nurmella varmasti istui moppitukkaisia nuoria liiveissään ja leveälahkeisissa housuissaan. He olivat ehkä kuunnelleet Pink Floydin The Dark Side of the Moonin ja olivat siitä vielä typertyneitä. Kuvassa kuitenkin on tärkeää hiljaisuus ja että se jollain määrittelemättömällä tavalla on määritellyt omaa Englantisuhdettani. Tuo kuva on unohtunut ja unohtumaton, Zahir ja Aleph borgesilaisessa katsannossa.

Kuvaa en löydä, mutta tämä kappale Peter Mitchellin tallentamaa Leedsiä on hieno ja siinä on menneen ja peruuttamattomasti hävinneen salaperäisyys hienosti ikuistettuna.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2365732/Lorry-driver-captures-decline-factories-shops-1970s-Leeds-Motorway-City.html
Ja toiseksi viimeisessä kuvassa siellä loistaa keltaisia kukkia vihreällä nurmella.

***

In 1970s, in my home we had a jigsaw puzzle with a picture of some English town, perhaps university Campus, with light green lawns, yellow buttercups there, some steamy windows and buildings with yellow brick. Some youngsters lay lazy on greens, possible confused and dazed after having listened Pink Floyd's The Dark Side of the Moon, in beautiful summer day. The picture has been my Madeleine cake, anticipating my later relation with England, I animated my reading of the early Enid Blyton stories with it, and later found the steam in many English bathrooms, yellow brick acting my Aleph or Zahir in Borgesian sense. Like my secret and now vanished puzzle, 1970s are over and lost for ever and yet they still are here, in one way or another.