Prince of Wales vs urbanism in Birmingham

"I'm not against development, but I must confess I felt terribly demoralised when I went there to see the plans. Choosing my words to be as inoffensive as possible, I said I thought it was an unmitigated disaster. The development turns its back on Birmingham's Victorian past - it succeeds in making the buildings round the marvellous and under-appreciated canal seem like pathetic refugees. Birmingham's great public buildings look snubbed - double snubbed, because the city was wrecked once before in the 1950s and 60s. Because of such lack of vision, Birmingham's city centre became a monstrous concrete maze where only cars felt at home. People were bound to feel lost. Cars were placed above people and people were placed one above another on concrete shelves."

HRH The Prince of Wales,
A Vision of Britain, a personal view of architecture
Guild publishing, 1989.
Quote from page 33.

"En vastusta kehitystä, mutta minun on tunnustettava, että lannistuin hirveästi, kun menin sinne katsomaan suunnitelmia. Valitsin sanani niin, että ne olisivat mahdollisimman vähän loukkaavia ja silti sanoin, että pidin sitä täydellisenä katastrofina. Kehitys kääntää selkänsä Birminghamin viktoriaaniselle menneisyydelle - se saa rakennukset upean ja aliarvostetun kanavan ympärillä näyttämään surkeilta pakolaisilta. Birminghamin suuret julkiset rakennukset näyttävät nolatuilta - toistamiseen, koska kaupunki oli hävitetty jo 1950- ja 60-luvuilla. Näkemyksen puutteen vuoksi Birminghamin kaupungin keskustasta tuli hirviömäinen betonilabyrintti, jossa vain autot tuntuivat olevan kotonaan. Ihmiset joutuivat tuntemaan itsensä eksyneiksi. Autot asetettiin ihmisten yläpuolelle ja ihmiset asetettiin toistensa päälle betonihyllyille. "

***

Huomiota herättävää Charlesin valituksessa on, ettei vaihtoehtoa esitetä - sellainen olisi kiintoisa. Oma kokemukseni Birminghamista on kapeahko. Lähinnä muistan hirviömäisen, nukkavierun jättiläisrautatieaseman 1990-luvun alusta ja spagettimoottoritieliittymät. Kaupunki ei houkutellut pysähtymään. Suurihan se on, eikä kovin ihmisystävällinen. Sodanjälkeisessä politiikassa suurten kaupunkien kasvua pyrittiin tietoisesti suitsimaan.
https://www.economist.com/blogs/blighty/2013/05/birmingham
The Economist kuvaa kehitystä, lopussa on hauska linkki Lontoon kaavoitushistorian synkempiin hetkiin. Päivän kuvassa kuuluisa Birminghamin Bull Ring.

I did not particularly enjoy my short visits to Birmingham either. The railway station was big and unpleasant, I share HRH view of city build for cars. The interesting link above is to the development of Birmingham after war - the economy boosted too much for politicians. In the end of article there is a humorous link to some planning disasters in London.