Kun kirjoitin mansikkapaikoistani, olin tekstiini hyvin tyytymätön. Ei ole helppoa päästä merkityksen ytimeen. Kapellimestari Rattle kysyi joskus nuorena apuja vanhalta Sir Adrian Boultilta johonkin Brahmsin sinfonian vaikeaan kohtaan. Vastaus oli, että se kohta menee tietysti noin. Se on itsestäänselvä. Brexit-asia on myös hyvä esimerkki itsestäänselvyydestä. On helppoa olla puolesta tai vastaan, mutta mitä pitäisi tehdä? Ehkä sain kuitenkin isot palikat teksteissäni kohdilleen, mutta hiontaa ja kiilloitusta voisi kehittää. Ytimeen pääseminen on taito, joka toivottavasti kehittyy kirjoittamisen myötä.
Kirjoista ja ruoasta on helppo kirjoittaa, siksi se on niin suosittua. Mutta ytimeen meno on siinäkin yhtä hankalaa. Olen viime päivinä lukenut ruotsalaista matkakirjaa Etelä-Englannista. Teos ei tunnu pääsevän asiaan koskaan. Teksti junnaa matkalla Tanskan halki kohti Englantia ja kun perille päästään, todetaan tyyliin: Canterburyssä on katedraali ja siellä tapahtunut arkkipiispan murha on askarruttanut mieliä. Tämän kaikki tietävät. Ajattelin, että tämän tyyppisille teoksille ei nykymaailmassa ole tilaa, matkustaminen on yleistä ja voimme hetkessä porautua vaikka minkälaiseen salaliittoon koskien Becketin ja kuninkaan välejä, netin avulla. Tästä tunkkaisuudesta riemastuinkin, kun LinkedIn päivitykseni tarjoili minulle tuoretta artikkelia, jossa kerrottiin, että Marks & Spencerin ruokaosasto ei enää kiinnosta kuluttajia. Tässä ollaan sentään reaaliaikaisen ilmiön, arvaamattomien kuluttajien makujen muutoksen äärellä! Yritin turhaan päästä tarjotusta linkistä Financial Timesin sivuille, käyttö oli estetty, mutta pääsinkin sinne suoraan FT:n linkistä.
https://www.ft.com/content/ad4eca10-c55c-11e7-b30e-a7c1c7c13aab
How Britain lost its taste for Marks and Spencer’s food
Kirjoittaja, Wendell Steavenson, paljastui vanhaksi tutuksi mm Prospectin kolumneistaan ja hän on käsitellyt keittiön lisäksi myös matkakirjojen kuolemaa - hän valitti, että omat Georgiaa ja Lähi-Itää kuvaavat teoksetkin ovat saaneet matkakirjan leiman. Mutta hänen juttunsa Englannissa kierrelleistä vaaleanpunaisia sipuleita kauppaavista ranskalaisista osuu asian ytimeen. Siinä on jotain omaperäisyyttä, outoutta ja paikallisväriä.
https://www.prospectmagazine.co.uk/magazine/the-onion-jonnhies-meet-the-breton-men-who-grow-onions-worth-10-a-kilo
Ilmiöt ovat lyhytaikaisia, ruokamakumme vaihtuvat, matkoillakin on muotikohteensa ja some saattaa tuottaa pettymyksen ja johtaa meidät pois oikeiden asioiden ääriltä. Kiinnostuksemme kohteet voivat kehittyä niin ilmeisiksi, että ne lopulta menettävät kiinnostavuutensa. Jos jäämme toistelemaan itsestäänselvyyksiä, tieto ei syvene, on pyrittävä asioiden ytimeen oikeilla työkaluilla. Viritän taas ikävän laulun siitä, kuinka M&S on pelastettava. Sen on kirkastettava kuvaa Brittiläisestä laadusta ruoassa ja vaatteissa - sillä on valistustehtävä: Lycran tuominen markkinoille oli selvästi siunaus; pitää yrittää välttää kuluttajia kosiskelevia ratkaisuja, oudosti maustettuja tuotteita ja ylipäänsä makaronien tarjoamista - niitä saa muualtakin.
***
Some idle thoughts: M&S have some problems with their food department, people are not buying enough, nor are travel books very alive as a form. Our culture has developed and it is not any longer easy to find essentials in things, gone are the Golden and Clear days, when quality was high and we were easier to please. In my own writing, I have formerly said it is not easy to write about architecture, buildings - I should now add music and different places I like to visit - the core of these things is very difficult to write about. But it is easy to write about books and food - that is why these subjects remain very popular. Cookbooks are nice, but who really cares to read them and who really cares about literary criticism - ok, it can help one to select some books to read.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti