The Body Shop - and Dewberry (sigh!)

Vuonna 1976 Brightonissa Anita Roddick perusti pienen, vaatimattoman kosmetiikkakaupan.
Valikoimaa oli muutama tuote ja myyjä pyysi asiakkaita palauttamaan käytetyt purkit. Näin siksi, että hänellä oli pulaa pakkausmateriaaleista.

Vuonna 2006 perustajapariskunta myi liikkeensä L'Oréalille, myymälöitä oli silloin noin 2000 ja nykyisin yli 3000. Suomeen ketju rantautui 1981, se oli 10. maa jossa liike sai jalansijan.

Näiden vuosilukujen välissä Roddick oli muuttanut maailmaa, ei niinkään tuotteillaan vaan arvoillaan. Eläinkokeiden vastustaminen, terveempi naiskuva mainonnassa, The Big Issue lehti, Greenpeace, kierrätys, luonnonmukaiset valmistusaineet...lista on komea. Yrityskauppa oli kuitenkin sellainen, että sitä piti selitellä. Orkkuna tunnettu ranskalaisyhtiö ei pelaa napeilla ja se haluaa myydä kosmetiikkaa laajalti, eikä pienen, kauniin yrityksen arvomaailma välttämättä tähän pirtaan sopinut.

Roddick puhui julkisuudessa, että hänen yrityksensä toimisi troijan hevosena ja siis muuttaisi valaan, jonka vatsaan se on joutunut, toisenlaiseksi. Ajatus on häikäisevän kaunis, mutta sillä on yhtä paljon tekemistä karun todellisuuden kanssa kuin sillä, että ihmiset mieluummin käytännössä tekisivät hankintansa pienistä putiikeista päivittäistasolla kuin isoista marketeista.

Tähän sisältyy tuskaa, jota Roddickin mies on jakanut, firma ei myynnin jälkeen todellakaan ollut entisensä
https://www.theguardian.com/commentisfree/2014/may/15/astrazeneca-shareholders-body-shop
Anita Roddick kuoli 2007 aivoverenvuotoon.

Ketju taistelee nykyisin markkinoilla koventuneessa ja monipuolistuneessa kilpailussa, tuotteet ja konsepti ovat aika entisenlaiset, asiakkaat vaan ovat kauempana, henkisesti ja fyysisesti.
http://www.bbc.com/news/business-38905530
Ongelmat ovat tuttuja kaupan alalla yleisemminkin.

Asioiden suhteuttaminen monesti unohtuu. Maailmanlaajuisesti Body Shopeissa työskentelee 17 000 ihmistä. Helsingin kaupungin työntekijämäärä on noin 38 000 ihmistä.

Body Shopin merkitys itselleni on tärkeä. Nimi oli huvittava ja se oli ensimmäisiä englantilaisia putiikkityyppisiä kauppoja Suomessa. Liikkeissä oli miellyttävä asioida, palvelu oli hyvää, valikoimat kiinnostavia, sisustus viehättävä - ja ne tuoksuivat hyvältä. Johonkin mielihyvää säätelevään aivolohkooni on jäänyt pysyvä muistijälki DEWBERRYn tuoksusta. Se oli tummien karhunvatukantapaisten supermarjojen hybridinen, öljyisen hämärä, maaperän ja aluskasvillisuuden kosteiden aromien makeankirpeä yhdistelmä. Se oli niin voimakas, että oli vaikea uskoa sen tulleen suoraan luonnosta ilman kemiallista vahvistusta. Se kirjoi ne tienoot, joissa se kulki mukana ja tuntui valaisevan pimeintäkin syysiltaa, jopa lämmittäen. Tuoksuöljyjä saattoi ottaa mukaansa myös puupaloissa, joihin sitä oli imeytetty. Hauskasti muotoilu puupalikka osui takin taskusta käteen ja sitä saattoi haistella hyvillä mielin.

Olen vaatinut Dewberryä takaisin linjastoon, toistaiseksi turhaan. Mutta kapitalismi toimii tässä. Lopulta Orkku joutuu polvilleen. Se tajuaa, että uudet asiakkaat ovat liian monimutkaisia ja tuulella käyviä, ne joutuvat kaivamaan Vanhat Sotalaivat hajuarkistoista ja houkuttelemaan 80- ja 90-luvulla Body Shopeissa iltapäivisin luuhanneet ikiteinit takaisin liikkeisiin, nyt ryppyisempinä, mutta maksukykyisempinä, ostamaan ikuista nuoruutta ilman eläinkokeita ja myös asiaa eli DEWBERRYä - ja sitä makeaa mansikkatuoksua!

***

The Body Shop. They never had a shakespearean scent Dogberry, but I love their DEWBERRY. The development of The Body Shop from a small Brighton shop to just another line inside L'Oréal is a lesson of how capitalism works - in good or bad. Dame Anita Roddick actually changed the world, not necessary by her products (Dewberry as an exception, though!), but rather by her attitude and values. Animal rights, Greenpeace, The Big Issue, Woman in ads, natural ingredients... my guess is that things will once again change into better. The Dewberry line will be back to the shelves and the happy teens of 80's and 90's will be back in The Body Shops - with money, teen angst turned into nostalgic bliss...of not wasted youth, after all.