***
Äitini osti minulle ensimmäisen Viisikko-kirjani kun olin sairaana ehkä kolmannella luokalla ala-asteella. Muistan lukeneeni kirjan jotenkin vaivalloisesti, ilman suurempia muistijälkiä. Kirjat palautuivat mieleeni, kun törmäsin tv-sarjaan you tubessa.
Niitä kertaillessani huomasin, että juonet nousivat muistin syövereistä: olin kuitenkin jossain vaiheessa lukenut kirjoista useamman. Pahkasika-lehden parodia-Viisikossa syötiin tietysti koko ajan. Kyllä ruoka kirjoissa korostuikin, ne oli tehty sodan jälkeiseen niukkaan aikaan. Monet eväät olivat outoja inkiväärioluineen ja skonsseineen, huhtikuussa oltiin menossa uimaan, mikä tuntui omituiselta suomalaisittain. Viisikot olivat kuitenkin minulle tärkeä ensikosketus englantilaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Poikatyttö Paulista pidin aika tavalla, hän oli sähäkkyydessään suosikkihahmoni.
Tv-sarja tavoittaa jotain olennaista 1970-luvun lopun maailmasta. Vallitsee miedon kesän huolettomuus, autot näyttävät autoilta, joka paikkaan pyöräillään, aikuiset pukeutuvat nukkavierusti, pulisongit ja viikset rehottavat, mutta ennenkaikkea vanhemmat ovat outoja ja autoritäärisiä. Lapset suljetaan luontevasti omalle seikkailualueelleen, josta he koiran avulla rientävät pelastamaan länsimaista maailmaa teknisine kojeineen yleensä jotenkin itä-eurooppalaisten oloisten tai muuten eksentristen hyypiöiden kynsistä. Konnat ovat turvallisen tollomaisia ja salakäytävät auttavat heidän hassuttamisessaan. Kirjat tuntuvat tursuavan salaisia kulkuteitä mitä omituisimmissa paikoissa. Seikkailun lopussa tärkeät aikuiset jakavat Viisikolle säästeliään hyväntahtoisesti tunnustusta. Viimeistään seuraavan seikkailun alkuun mennessä autoritäärinen perusasetus on kuitenkin taas kunniassaan.
Pottereihin verrattuna Enid Blytonin luomukset ovat kesyjä, mutta Viisikkojen leppoisuudessa ei ole sellaista pinnistämistä, mikä tekee Rowlingin luomuksista takakireitä: ei ole tarvetta ylittää edellisen kirjan saavutuksia.
Huomasin, että Kirjahullun päiväkirja-blogissa on juuri tästä teoksesta ihan kelpo kuvaus:
***
Enid Blyton’s The Famous Five - Five on Kirrin Island Again was my first introduction to English literature. The tv-series from the end of 1970’s caught the era very well: tasty cars, bicycles, careless summers, authorative adults and stupid crooks. It was my first taste of Ginger beer and scones and I liked Georgina (George) so much - in Finnish translation she was Paula (Pauli). She was my absolute favorite of the Five!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti