Elgar - ratkaisukeskeinen enigma



Englannin kansallissäveltäjä on jäänyt suomalaisille hieman vieraammaksi. Englantilaiset ovat tehneet hyvää työtä Sibeliuksemme tunnetuksi tekemisessä, Beecham, Boult, Barbirolli, Rattle. Mutta missä on Panulan poikien levytykset Elgarin kahdesta sinfoniasta? Oramo - onko muita? Cockaignen olisi saanut usea muukin levyttää - sehän on ikimuistoinen teos. Noras sentään levytti Elgarin sellokonserton. Ovatko laulajattaremme heläyttäneet Merikuvat ilmoille? Lilli Paasikivi ainakin. No, suuri yleisö tuntee kuitenkin hyvin ensimmäisen Pomp and Circumstance Marssin ja toivottavasti myös Enigma-variaatiot.

Itse pidän Elgaria hyvin maisemallisena säveltäjänä. Teokset avautuvat eri tavalla, kun on nähnyt Worcesterin katedraalin ja Malvernin kukkulat ja vaellellut maisemissa. Mieluiten The Elgar Routea pitkin, jossa kulkijaa opastaa Elgarin viulun tunnus. Visionääriset uskonnolliset ja historialliset teokset ovat ponnistaneet juuri tästä maaperästä ja näkymistä, metsistä ja vanhoista roomalaisten leiripaikoista, kukkuloille satavasta lumesta ja korkeuksiin nousevista linnuista. The Snow ja Fly, singing bird ovat Elgarin hienoimpia intiimejä kuorolauluja – valtavat psalmiteksteihin tehdyt Great is the Lord Give unto the Lord ovat mahtavia uskonnollisia monumentaaliteoksia, joissa kuvastuu imperiumin mahtavuus. Ne ovat kuorolle haaste, mutta niitä saisi esittää enemmän. Ajatuksellisesti niissä on paljon yhteyttä Brahmsin parhaiden laiminlyötyjen kuoroteosten kanssa, kuten Nänien, kanssa. Myös Brahmsin Alttorapsodia voisi olla Elgarin sävellys, niin elgarmaisen herkullisesti melodia lopussa purkautuu kuulijan iloittavaksi. Saksalaisten monipuolisten vaikutteiden lisäksi, Elgarin musiikissa on myös ranskalaisen musiikin kepeyttä ja selkeyttä.

Elgarin teoksissa on englantilaisen maisemallisen lyyrisyyden lisäksi myös alakuloa, joka varsinkin miniatyyriteoksissa saa hienoa ilmaisua. Serenadeissa on jopa riehakkuutta ja Ilta ja Aamulaulussa viululle on selvää lemmenlyyrillistä otetta. William Boughtonin Nimbukselle levytyt Elgarin teokset ovat erittäin miellyttävää kuunneltavaa lämpimän ja kaikuisan akustiikan vuoksi, teosvalikoima on niissä laadukas.

Elgarin ura oli pitkä, hitaasti kypsynyt ja hän oli loppuvuosinaan Sibeliuksen tavoin tärkeä musiikkielämän rohkaisija. Sibeliuksen tavoin hänen musiikillisen ajattelun ytimessä on viulu, jousien sointi, joille hän kirjoittaa erittäin asiantuntevasti ja suurella rakkaudella.

Elgarin musiikissa ja yleensäkin englantilaisessa musiikissa, on vaikeasti määriteltävä tunnelma, jonka kuitenkin tunnistaa helposti. Luulen, että musiikkikasvatuksessa oli jousisoittimilla aivan erityinen rooli ja arvostus ja se on ydin. Elgaria tuskin voi enää sanoa suureksi avantgarden edustajaksi, mutta hän oli pätevä ammattimies, joka kirjoitti hyvää musiikkia. Sitä kestäisi kuunnella vieläkin enemmän. Kuvassa oleva Emin paketti on hyvä alku – 30 levyä, joukossa myös säveltäjän omia tulkintoja itsestään eli teoksistaan.

***

Edward Elgar – an intimate composer hero of Worcestershire. If you have seen his scenery there, you should understand his music better and know where those gorgeous tunes and vast musical landscapes stem from. In his miniatures he is charming, his great choral works are powerful and massive, imperialistic one might say. Finns should know this English musical master better.