Jos kertoo yhden kirkon arkkitehtuurista ja sen
vaikutuksesta kaupunkiin, Ripon on loistava esimerkki. Kirkon vanhimmat osat
ovat kryptassa ja voi ajatella että se on ollut turvapaikkana viikinkien
ryöstellessä maata. Riponin tienoolla on ollut oma heimonsa ja oma
valtakuntansa. Kirkko on pääosin varhaista englantilaista gotiikkaa. Sen ulkopuoli
on varsin koristelematon, mutta suhteet ja jäsentely ovat hienosti
toteutettuja, Nikolaus Pevsner, joka uupumatta luokitteli kreivikuntien rakennuksia
sodan jälkeen, arvosti Riponin askeettisen läntisen julkisivun korkealle. Se
onkin vaikuttava, kolmiuloitteisen vaikutelman antava, tasapainoinen seinämä, kohotessaan
kaupungin suunnasta torilta tullessa. Ikkunat ovat suuria ja keskellä viiden
ikkunan ryhmä, joista tulee laivaan valoa. Siinä on jotain samanlaista rauhoittavaa
vaikutusta kuin Pariisin Notre-Damessa ja molempia on myös kunnostettu vahvalla
kädellä, mutta ei tyylittömästi. Kirkko, vasta 1800-luvulla katedraaliksi nimetty,
on kuin omassa saarekkeessaan ja kuitenkin lähellä yhteisöä. Sen profiili näkyy
hienosti joen partaalta The Water Rat pubin terassilta, juhlavana ja ikiaikaisena.
Jos komeissa, jykevissä torneissa olisi vielä torninhuiput, näky olisi vieläkin
ikimuistoisempi. Huiput ovat myrskytuulilla tahtoneet tulla alas ja ovat
rikkoneet rakenteita.
Sisätiloissa on katedraalimaista juhlavuutta, mutta myös
intiimiyttä. Kirkko on valoisa, ja varsinkin laivan ja poikkilaivan risteys, tornin
alapuolella omassa korkeudessaan, vaikuttava, holvaukset ovat vankkaa pohjoista
tekoa, kivi on ollut hienoa, mutta ei kaikkein kestävintä sorttia. Huomiota kannattaa
kiinnittää hienoihin seinävaatteisiin, joissa on kuvattu Yorkshiren alueen kirkkoja.
Alttarialueella on erittäin runsaasti koristettuja kuoripulpetteja, ne ovat varmasti
hyvinkin 1500-luvulta ja säilyneet hienosti. Eräässä niissä on mielenkiintoinen
koristelu, linnaa selässään kantava norsu. Tunnus esiintyy myös Lontoossa
metroaseman nimenä Elephant & Castle. Alkuperä on hieman hämärä. Kyse ei
ollut liikkuvasta eläinlinnoituksesta, vaan Infanta de Castillasta – Castillan
prinsessasta – hänestä on parikin hyvää veikkausta, joista toinen on Eleanor,
Filip III:n tytär ja toinen Katariina Aragonialainen, Henrik VIII:n puoliso.
Arkkitehtuurista kirjoittaminen ei ole kovin helppoa,
kirjoittaminen on helposti vaikutelmien tunteenomaista kuvailua tai sitten
teknistä jorinaa triforion ja narthexin erityispiirteistä. Ripon ei rakennuksena
säväytä äärimmäisen isolla koollaan, mutta se on kunnianarvoisan oloinen
rakennus arvoisellaan paikalla, se on toimintakeskus, lähellä on pubeja,
ravintoloita, supermarket, pappila, tori, jossa kirkoin tavoin yli 1000
vuotinen rituaali toistuu joka ilta: Wakeman soittaa kello 21 torvea torin
keskellä olevan pyramidin neljässä nurkassa, kutsuu ihmisiä nummilta kotiin ja
valvoo kaupungin hyvinvointia ja turvaisaa yötä. Kirkko on funktionaalinen
rakennus, jota käytetään arkisin ja pyhisin siihen tarkoitukseen mihin se on
tehty. Kokoamaan yhteisön jäseniä yhteen, hiljentymään ja vaihtamaan ajatuksia.
Suurena rakennuksena se on silti ihmisen kokoinen ja katsoo vuosisatojen taakse
ja myös eteenpäin. Pidän rakennuksista, joissa on luonnetta, Riponin
katedraalissa se on kokonaisuudessa, se ei riemastuta heti, mutta se kasvaa,
mitä enemmän siihen tutustuu.
***
Ripon
cathedral is an example of local comminity gathering place, its functional
architecture has served this purpose over 1000 years, if we start counting from
building the crypt. Pevsner and other architectural specialists have admired
the façade – and it is finely proportioned and opening marvellously to the center
of the town itself, the town of other long tradition – that of the Wakeman blowing
his horn every night 9 PM at the pyramid of the market place.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti