lauantai 27. toukokuuta 2017

Mitä Manchesteristä?


Kuningatar on lohduttanut surevia ja neiti Grandekin palaa esiintymään. Manchester ei ensi kertaa kokenut pommi-iskua, asialla ovat aiemmin olleet Luftwaffe ja IRA.

Vuosia suhtauduin Manchesteriin jotenkin ylimielisesti - en ole ollut Englannin suurten kaupunkien erityinen ystävä. Minulle tuli kuitenkin työn puolesta tilaisuus käydä kaupungissa tutustumassa sen hallintoon. Matka teki vaikutuksen.

Pintatasolla asiat esitetään niin, että pitää valita kannattaako Citya vai Unitedia. Tässäkin suhteessa Manchester, Englannin Tampere osaa olla ärsyttämätön. Pitäähän Mansessakin osata määritellä kanta kahden välillä. Jalkapallo on tuonut kaupunkiin eittämätöntä vaurautta, supertähdet varmasti viihtyvät loisteliailla klubeilla, joissa itsekin ihmettelin laadukkaita tarjoiluja. Valtava kiinalainen ravintola oli paras missä olen käynyt.

Tapasimme Lord Mayorin, kaupungin seremoniallisen hallitsijan, joka oli intialaistaustainen, ensimmäinen laatuaan. Kaupungissa on oikein intialaisen keittiön keskittymä, Curry Milenä tunnettu suora. Hämeenkadullahan on appron suorittaminen mahdollista, mutta helppoa se ei ole. Mayor oli vakuuttava henkilö, mutta varsinainen poliittinen sähinä oli muualla paikallispolitiikan koneistossa. Labour- hallituksen aikana paikallinen saman puolueen valtuustojyrä viittasi kintaalla Whitehallin (eli hallituksen) linjauksille, Blairia ei kuunneltu, eikä konservatiiveilla ollut valtuustossa yhden yhtäkään paikkaa. Tämä oli peruja siitä, että Rautarouva oli onnistunut politiikallaan suututtamaan suuren kaupungin kurjistamalla sitä. Vallan vaihduttua maassa, kaupunkiin alettiin syytää kehitysrahaa oikein urakalla.

Kaupungin nousu on ollut spektaakkelimainen. Keskustaa elvytettiin, se oli lähes tyhjentynyt asukkaista, kaikkien keskittyessä asumaan esikaupunkeihin. Houkuttelevuutta parannettiin ja satsattiin paremman väen (tai ainakin varakkaamman) asuntoihin keskustassa, panostettiin palveluihin ja turismia elvytettiin. Teollistumisen aika nostettiin valttikortiksi ylpeydellä ja jälkiteollisesti haettiin myös EU-tukea mm. valtavaan museohankkeeseen.
http://www.manchestereveningnews.co.uk/news/greater-manchester-news/things-eu-done-for-manchester-11020085

Kaupunkisuunnittelun edustaja piti historiasta mielenkiintoisen esityksen, joka varmasti tuntui loppumattomalta ja pahensin asiaa kysymällä lisää. Vain englantilainen viranhaltija voi puhua sillä hartaudella kaupungin halki virranneesta täysin kuolleesta, saastuneesta joesta, joka onnistuttin pelastamaan 1970-luvulta lähtien niin että nyt taimenet ovat sinne palanneet!

Kaupunki on rakennustaiteellisesti 1800-lopun viktoriaanisen ajan luomus, kaupunkioikeudet tulivat myöhään mutta kaupungintalo huokuu imperiumin loistokkuutta ja rahavaroja. Tilaa ja koristeellisuutta on riittämiin ja matkailijana voi vastaavissa kulisseissä yöpyä läheisessä The Midland Hotellissa. Kuvituksena on kaupungintalo Alfred Waterhousen piirroksesta vuodelta 1869, Mark Girouardin kirjasta The English Town.

***

Manchester has a great and brave history, linked with industrial development and of post-industrial age. Nowadays it is a mecca for wealthy footballers, but an interesting tourist city as well, but not a good place to be a conservative, Thatcher left big cities to their own devices and was never pardoned there.

Ei kommentteja: