Kilpeckin kirkko on kaikissa listoissa mukana. Se kiehtoi mieltäni pitkään ja lopulta ajoimme maailman laidalle Herefordshiressä, Walesin soiden ja vuorten tuntumassa. Kylä on mitättömän pieni, siellä on kirkon lisäksi pieni majatalo ja muutama talo. Joskus aikoja sitten paikalla on ollut tietenkin luostari, josta ei enää ole merkkejä.
Kirkko on pieni, normannityylinen kivirakennelma, sen ajoitus on joskus 1150 vuoden tienoille. Se on vanhempi kuin Pariisin Notre-Dame. Kun kävimme paikalla, tuleva hääpari oli katsomassa kirkkoa ja miettimässä miten tilaisuus siellä menee. Sisätiloiltaan se on normannilaisen hämärä pyöröikkunoineen, tunnelmallinen ja karu tavalla, joka korostaa hienosti vaikka kukkien ja kynttilöiden loistetta.
Kirkkoa ainutlaatuiseksi ei tee kuitenkaan arkkitehtuurillinen massoittelu ja interiöörin onnistuneisuus vaan ainutlaatuisen hyvin säilynyt veistoskoristelu, jota eivät ole puritaanit turmelleet tai viktoriaanit parannelleet. Veistoksissa rehottaa kristinuskon vaivoin kesyttämä muinaisuus ja taikausko, maanläheisyys ja huumori. Normannien kierteisiä koristeita, joita on ovissa, tavataan myös viikingeillä. Veistoksissa jänis ja koira ovat vierekkäin raivostuttavan sarjakuvamaisesti tyypiteltyinä, omituiset vääntelehtivät matelijat ovat ikuistuneet kiveen, hevosenpäät, irvistävät hirviöt, miehet ja kaiken huippuna Sheela-na-gig, groteski naishahmo, joka on kourillaan levittänyt vulvansa auki katsojan ihmeteltäväksi. Ohjelmilla ei tunnu olevan minkäänlaista kuvallista yhteyttä Raamatun kertomuksiin. Selityksiksi on tarjottu jonkinlaista suojelua pahoja henkiä vastaan. Ehkä kuvat myös olivat merkityksellisempiä kuin meidän aikanamme. Vaikka olemme kuvista visuaalisesti varsin riippuvaisia, ne eivät ehkä kosketa meitä niin syvältä kuin keskiajan hämärän ihmisiä, jolloin kirkkaus oli kirkkaampaa ja pimeys pimeämpää - siis ihan valaistuksellisessa mielessä.
Kirkon sijaintipaikasta on myös esitetty olettama, jota on hankala todistaa rikkomatta kirkon rakenteita: paikalla on ollut varhaisempi pyhättö, kristillinen tai pakanallinen. Tällainen on aina kiehtovaa ja antaa tilaisuuden miettiä paikan henkeä. Pohdinta ei myöskään vähennä rakennuksen kristillistä merkitystä, vaan syventää sitä tuomalla esiin myös ei-ilmeisiä puolia. Puolustuksellisesti kolkka on ollut joskus ammoisina aikoina jonkun muun valtakunnan osa-alue, sen hallitsija ei ole ollut Englannin kuningas, vaan paikallinen. Walesin vuoriseutujen asukit ovat olleet hurjia ja pelottavia vastustajia. Ehkä kirkon sijainti on ollut strateginen puolustuspaikka, jota sen takamaa-asemasta on nyt vaikea tajuta. On hämmästyttävää, että tällainen paikka on säilynyt hyvin ja että siinä risteää moni juonne globaalia kulttuuria uskonnon, paikallisuuden ja taiteen tasolla. Se on yhtä aikaa täysin ymmärrettävä ja arvoituksellinen paikka, jossa käynnin muistaa ja jonka suo säilyvän myös jälkipolvien ihmeteltäväksi.
***
Kilpeck church is a fine target in backwater for church crawlers. Its sculpture is hair-raising even today: you certainly can keep bad spirits away while looking these romanesque masterpieces, humorous, crude and decorative.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti