Salisbury 1: Old Sarum - Englannin kuivin paikka

• John Constable: Old Sarum, 1834, watercolor.

• Copyright: © Victoria and Albert Museum, London 2017. All Rights Reserved.

• 
  

Istuin bussissa ja kuuntelin edessä istuvan nuoren naisen ja miehen keskustelua. Naisen mielestä "Tatuoinnit ovat iso osa hänen elämäänsä." Olin puuttumassa keskusteluun epäkohteliaasti, että pitäisikö elämän tasapainoa muuttaa jotenkin, kun hän puhuikin tiikeritatuoinnista, kynsien jäljillä. Olin myyty. Ne kieltämättä pukisivat häntä, mutta tarpeettomia olisivat, koska oli ilman tiikeriäkin luonnonkaunis. Myös komea mies oli hyvin kiinnostunut tatskoista ja näytti itselleen suunnittelemia malleja puhelimestaan. Ne eivät sykähdyttäneet borgesilaisen tiikerin tavoin, jonka osasin liiankin hyvin kuvitella. Oma Englanti-hommani ei tuntunut enää friikkimäiseltä. Eli siis, karkoitusten kunniaksi kolmeosainen Salisbury-sarja.

***

Salisburyn kaupungin edeltäjä on Old Sarum. Paikka on kaupungin ulkopuolella, jossa näkyy vallihaudan pohja, laajennetun kirkon pohja ja linnoituksen perusta. Paikan hyödyntäminen pohjaa kauas menneisyyteen ja esimerkiksi kuningas Alfred piti sitä osana tukiverkostoaan, tietysti tanskalaisia vastaan. Vuosina 1000-1200 Old Sarum oli vilkas paikka. Yllättäen suomalainen wikiartikkeli on sekava ja englantilainen versio on muutenkin kattavampi. Kaupunki näyttää ennallistuskuvissa kuin jonkun Carcassonne-pelin yltiöahtaalta versiolta. Asumistiheys on ollut kova ja kaupunki on ollut helppo puolustaa. Kaupungista ja kirkkojen rakennusprojektista saa mainion, elävän kuvan Ken Follettin teoksesta Taivaan pilarit. Wikipedian mukaan kaupunki hylättiin kirkon ja Wiltshiren sheriffin kiistan vuoksi. Sheriffi ei ole mikään pikkutekijä, kuninkaallisen kilvenkantaja ja jatkumoa virassa todellakin on! Taustalla on varmasti myös moninaisempia syitä, ahtaus, ehkä olojen rauhoittuminen, mutta ennen kaikkea vesipula. Vaikka paikka oli ollut runsasvetinen, vedenpinta laski ja kaivot syvenivät kulutuksen myötä. Lopulta vettä sai helpommin kaupunkiin kuljetettuna kuin kaivosta vinttaamalla.

Katedraali valmistui 1092, mutta myrsky vaurioitti sitä pian pahasti. Paikka on varmasti ollut tuulelle hyvin altis, mutta entistä laajempi kirkkotyömaa alkoi saman tien. Sekään rakennus ei ollut pitkäikäinen, vuoteen 1226 mennessä katedraaliprojekti lopetti tällä paikalla ja piispanistuin siirtyi New Sarumiin, nykyiseen Salisburyyn. Loppu oli lisääntyvää hiljaisuutta.

John Constable, vaimonsa menetystä poteva taiteilija teki kuvan Old Sarumista vuonna 1834. Se kuvaa paikan entisestään eristynyttä ja autioitunutta tilaa - myös poliittisesti. Old Sarum oli yksi "Rotten Borough" - paikka josta historiallisista syistä oli valittu edustajainhuoneeseen jäsen, vaikka paikalla asui vain muutama sielu tai ei edes asunut, vaan omisti maata. Whig William Pitt vanhempi, 1766-8 pääministeri, oli yksi heistä. Vuoden 1832 uudistuslaki lakkautti nämä edustukselliset epäkohdat ja Old Sarumin merkitys on nykyisin olla suurenmoinen osa English Heritagen kokoelmaa. Sivusto on mahtava katsaus kuivan paikan historiaan. Mutta katsokaapa vielä noita Constablen vesivärityön pilviä - mestarin kädenjälki!

***

Before Salisbury, there was Old Sarum, with its motte, castle, cathedral - the unlucky one - a story very much told by Ken Follet in Pillars of Heaven - a very entertaining book. Old Sarum was one of the notorious rotten boroughs, their special priviledge to elect persons to the House of Commons, was ripped off in the 1832 Reform Act. Why was Old Sarum abandoned? A quarrel between church and the Sheriff of Wiltshire, growth, lack of space, lack of water... is that enough? I will devote two more updates to once again the highly political subject - Salisbury.