Periaatteessa New Agen maailmasta henkisyyteen vetäytyminen tai kirkon auktoriteetin tai tieteellisen maailmankuvan taakse meneminen ja oman vastuun välttäminen ovat kaikki infantiileja toimia. Toisen osapuolen tai edes oman roolin ymmärtäminen ei aina ole helppoa. Ilmestyskirja Nyt-elokuvassa, Conradin Pimeyden sydämessä, Kurtzin luona, on pieni hyllyllinen kirjoja. Yksi niistä on James Frazerin The Golden Bough, lyhennelmänä. Frazerin teos on kokonaismuodossaan antropologinen, mammuttinen ensyklopedia, joka pyrki listaamaan maailman myytit ja objektiivisesti selvittämään niiden taustat. Teos pyrkii myös osoittamaan uskontoja yhdistäviä tekijöitä, maailman syntyä kuvaavia taruja, mutta myös tapoja, kunnioituksen kohteita, suhdetta arkielämän vaiheisiin, kuten vaikka aikuistumiseen liittyviin tapoihin. Frazerin alkuperäinen laitos on valtava, suppeammassakin laitoksessa on sulattelemista. Frazer on teoksellaan vaikuttanut Coppolan lisäksi ainakin Freudin teorioihin. Kulttuurien tutkijat joutuvat yhä selvittelemään, pitävätkö teosta varteenotettavana lähteenä vai ottavatko siihen kriittisen kannan. Valtavan tietomääränsä Frazier hankki aika rajoitetusti matkustamalla - hän käytti imperiumin verkkoa tiedonhankintaansa. Paikan päällä olijat taltioivat ja raportoivat toimeksiantajalleen kaukaisia ja eksoottisia paikallisia tapoja ja uskomuksia kuin Paulaharju Lapin-retkillään.
“Both the fanatical believers and the fixed attitude people are loud in their scorn of what they call “woolly minds.”… [But it] is the woolly mind that combines scepticism about everything with credulity about everything. Being woolly it has no hard edges. It is easy, pliant, yet it has its own toughness. Because it bends, it does not break. … The woolly mind realizes that we live in an unimaginable gigantic, complicated, mysterious universe. To try to stuff the vast bewildering creation into a few neat pigeon-holes is absurd. We don’t know enough, and to pretend we do is mere intellectual conceit. … The best we can do is keep looking out for clues, for anything that will light us a step or two in the dark.”
― J.B. Priestley, Over the Long High Wall
Priestley on kiinnostava kirjoittaja, jokseenkin unohdettu ja meillä suhteellisesti vielä huonommin tunnettu pohtija. Häntä askarrutti ajan ongelma, myös suhteellisuusteorian näkökulmasta. Teemasta ilmestyi useita näytelmiä ja lopulta myös kirja Man and Time. Priestlyn käsittelytapa on holistinen, tietämyksemme perusta haastetaan popperilaisesta poikkeavalla tavalla, myös tuntemattoman, henkisen tai parapsykologian ulottuvuus on rinnalla mukana. Toisen maailmansodan kokemus synnytti ennennäkemättömän kirjallisuustulvan menneisyyden selvittämiseen - ymmärtämisen tarve muihin ja lopulta itsessä paljastuneeseen outouteen oli suurta. Tässä ei ollut oikeastaan uutta, myös valistuksen aika oli suhtautunut kiinnostuneen uteliaasti muihin kulttuureihin ja niiden tapoihin. Ikuinen paluu, siis.
Kulttuureissa on paljon hiljaista tietoa, sijaitsevat ne sitten Midlandsissa tai Samoalla. Ehkä Shirley MacLainen höpsöltä tuntuvat ajatukset sielunvaelluksesta ovat jollain tasolla totta: aika meissä ei ole niin lineaarista kuin luulemme - siitä huolimatta ylioppilaskokelaiden on syytä olla kokeessa paikalla ns. ajoissa - onnea vaan heille. Asiat kaareutuvat, häipyvät ja palaavat, jäävät taakse ja ovat taas edessä. Pidän kovasti tämän päivityksen kuvasta - Constablen toisesta Stonehenge-maalauksesta. Vaunut ovat lähteneet merkityltä asentopaikalta, ne kulkevat muinaisraunion ohi kohti uutta päivää ja uusia mahdollisuuksia. Tiedämme suunnilleen, missä nyt olemme (vaikka voimme erehtyä) ja tuleva aika on joka tapauksessa merkillinen. Se kanssa on elettävä ja kasvettava sen myötä.
***
Epilogi
Kaksi feyn lisämäärettä:
Kate Moss: Modern nomads
Kate Bush: Night Scented Stock from Never for Ever.
***
This third attempt to define word 'fey' aims to be better than two hopeless ones before. For obligatory name-dropping, I have this time J.B. Priestly - with his fascination of time and the limits or limiless of its interpretation, and James Frazier with his heroic attempt to take grasp of all myth and believings out there. His The Golden Bough is worth looking at, at least in abridged edition. In the end, there is nothing new under the sun. Like Constable's waggons in today's picture, we are going on routes taken before us, heading to unknown. Let us hope it is going to be OK, after all. But strange or fey it will be. Please check the epilogue from above - some feyish extra illumination.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti