Osallistuimme Tewkesburyssa Carol Serviceen, joka oli "full monty"-tyyppinen, kaikkea ja runsaasti. Tekstien ja joululaulujen lisäksi tarjolla oli loistavan kuoron juhla-asut, suitsukkeet, pyhän veden vihmominen osallistujien päälle rosmariinioksalla - tunnelma oli katossa, jonka holvit korkealla.
Kirjakaupassa oli myynnissä harvinaisen kiinnostavaa teosta Tewkesbury Abbey - The Victorian Restoration Controversy. Kirkko oli vuosisatojen kuluessa saanut päivitystä, kunto oli rapistunut ja lopulta viktoriaanisena aikana päädyttiin restaurointiin Sir George Gilbert Scottin johdolla. Aikojen saatossa varsinkin pääalttarin rakenteita oli muutettu, ottaen huomioon reformaation, keropäitten ajan, restauraation ja katolisuudelle myönteiset suuntaukset - anglikaanisen kirkon historia on varsinaisesti tätä. Restaurointityöhön lähti innokkaasti mukaan paikallinen rakennusalan yrittäjä Thomas Collins. Hänen liiketoimintansa laajeni vuosien myötä ja hän päätyi Tewkesburyn pormestariksi. Collins ei kuitenkaan ollut täydellinen rakennushistoriallinen katastrofi, kuten voisi kuvitella, hän toteutti muutoksia välttämättömyydessä ja usein hyvän maun mukaisesti. Esimerkiksi kirkon epätasaisen lattian tasoittaminen oli välttämättömyys. Tasoitettu lattia ei varmasti ollut keskiajan rakennuksen mukainen, mutta tasoitus tarvittiin jo tulvavahinkojen estämiseksi.
Restaurointi sai nimekkään arvostelijan William Morrisista, joka katsoi että historiallista rakennusta ollaan hävittämässä. Hän puuttui myös lattialaattojen valintaan ja kritisoi valintoja liian kiiltäviksi. Morris ei itse asiassa ollut erityisen hyvin perillä Tewkesburystä, vaan halusi tuoda esiin huolensa yleisemmin rakennusten mielivaltaisesta restauroinnista.
Tewkesburyssä on käsittääkseni saavutettu hyvä tasapaino osittain juuri keskustelun vuoksi. Seinät ovat paljaat, niistä on putsattu kellertävä maali, joka niihin oli joskus 1700-luvulla vedetty. Alttarirakennelmat ovat kompromisseja nykyisten palvelustarpeiden ja historian kehityksen välillä. Kirkossa on elementtejä sekä uskoville, että arkkitehtuurin ja historian ystäville. Viktoriaanista kiiltoa on vähän - holvien lakikiviveistoksia on restauroitu ja väritetty maltillisesti, kuorin värilliset katot ovat rohkeampia tai räikeämpiä, mielipiteet niistä varmasti jakautuvat. Viktoriaanien rakastama messinki kiiltää Raamattutelinekotkissa.
Nykymuodossaan Tewkesbury Abbey on kunnianarvoisa kirkko, joka ei ole pelkkä rakennushistoriallinen aarre, vaan se on myös samalla kirkollinen käyttörakennus, paikallisessa käytössä. Restaurointi on tältä osin varmasti onnistunut. Erinomainen kuoro todistaa, että perinne on yhä elävä.
***
Tewkesbury Abbey has a fascinating history. Particularly interesting is its restauration controversy, introduced by William Morris himself - blaming George Gilbert Scott and the local building businessman, Thomas Collins, later Mayor, of destroying the historical building. Yet, it is not always easy to find a balance in restoring the old building and keeping it at the same time alive for purpose it was build for - to serve the congregation, and God. In my opinion, a very delicate balance is achieved in Tewkesbury, a beautiful building with only few Victorian excesses, and one can judge the congregation by its choir - in Tewkesbury it is just magnificent!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti