lauantai 13. tammikuuta 2018

The true rose of England - Kathleen Ferrier 1

Hänen levytyksissään on jotain omituista. Levytykset ovat 1940- ja 1950-luvulta, eivätkä ne ole moitteettomia, vanhoihin levytyksiin tottumattomille varsinkaan. Äänityslaatu on sivuseikka. Kun kappale alkaa soida, laulajattaren läsnäolo on välitön. Hän laulaa sinulle, kuulostaa kuin hän olisi tässä tilassa. Äänessä on miellyttävä luonnollinen sointi, se ohjaa keskittymään kappaleeseen, sen sävyihin ja sävellyksen kauneuteen, musiikin ihmeellisyyteen. Tuntuu kuin musiikki olisi herännyt eloon, tuntuu kuin kukaan ei olisi koskaan esittänyt sitä näin, tuntuu kuin se pitäisi aina esittää juuri näin. Kun kuuntelin näitä levytyksiä vasta, päässäni takoi ajatus, miksi kaikki eivät laula juuri näin.

Kathleen Ferrier oli elämässään onnellisin laulaessaan, se kuuluu hänen levytyksistään. Hänessä oli maalaismaista välittömyyttä, herkkyyttä, luonnonlapseutta ja jätkämäisyyttä. Hän oli epävarma taidoistaan. Laulaminen oli hänelle sivuasia, jota hän teki ilokseen. Hän oli voittanut paikallisia pianokilpailuja ja lyötyään vetoa miehensä kanssa osallistui myös laulukilpailuun - hän voitti sekä pianokilpailun että laulukilpailun. Hän pääsi esiintymään ensin paikallisesti Manchesterissa ja vähitellen avautuivat areenat myös Lontoossa. Blackburnissa, Lancasterissa varttunut, 1912 syntynyt maalaisneitonen jätti työnsä puhelunvälittäjänä ja aloitti poikkeuksellisen uransa kohti tähtiä. Lontoossa hän tarvitsi mielestään lisää koulutusta poikkeukselliselle äänelleen ja hioi taitojaan. Sodan loppuun mennessä hänestä oli hioutumassa jo kuuluisuus.

Vuonna 1947 alkoi Ferrierin yhteistyö Bruno Walterin kanssa. Laulajatar vakuutti Mahler-spesialistin ja hän kysyi edelleen epävarmana, menikö kaikki hyvin, kun hänen esityksensä oli jättänyt kapellimestarin ja orkesterin hiljaisiksi esityksen täydellisyyden edessä. Walter löysi Ferrierissä sielunkumppaninsa, jota rohkaisi eteenpäin, jonka musiikillisuus oli sitä luokkaa, että maestro itse istui pianon ääreen säestämään Ferrieriä Edinburghin musiikkifestivaaleilla. Kuuluisaa levytystä vuodelta 1949 on Ferrier itse pitänyt uransa huippuna.

Jos etsii Ferrierin taiteessa iloa, laulun helppoutta ja musiikillista kuplivuutta, parempaa suositusta ei ole kuin hänen Deccalle levyttämänsä kokoelma Blow the wind southerly. Jos ette usko, kokeilkaa kolmikkoa I know where I'm goin', The fidgety bairn ja I will walk with my love. Yksinkertaisuus, välitön koskettavuus ja yksityiskohtien luonteva hallinta on mestarillista, luonnonlapsesta on kasvanut taiturillinen laulajatar.

https://m.youtube.com/watch?v=x9IoM6cJCbc

***

Kathleen Ferrier, the singer of England. Her famous recording of British songs neatly summarises what is so positive in her art: natural musicality of her singing, simplicity and tender straightness - from old recordings it is easy to hear how much she enjoyed singing - she was never happier.

Ei kommentteja: