Tee on lohtujuoma, siitä saa voimaa viedä maailman muutosta eteenpäin. Haluan syventyä siihen parissa päivityksessä, tuoden epäkohtia esille. Orwellin klassinen essee teekupillisesta ei ehkä sittenkään riittävästi kuvaa teenjuonnin laitapuolen nykytilaa, vaikka se kuvaa erittäin hyvin teenjuonnin ison kuvan ja yhteiskunnallisen merkityksen.
Ongelmaksi jää, että mielikuva täydellisestä teekupillisestä muuttuu sekavassa ja paineisessa, monimutkaistuneessa arjessamme helposti teologiseksi tyyliin "paratiisissa saamme levätä". Hyväksytään epätäydellisyys ja heikkolaatuisuus, selityksenä eihän jokainen kahvikupillinenkaan ole elämys, vaan pelkkä kofeiiniannos ja tottumus. Tinkiminen lähtee teelaaduista, hyväksytään mauttomat teelaadut ja nopeakäyttöiset narulliset pussit. Liptonin keltainen on suistanut monta kahvinjuojien puolelle, eipä ihme, aikanaan olisi tarvittu valistavaa varhaista puuttumista, juuri silloin kun paremmasta ei ollut tietoa. Huonoista teelaaduista ajaudutaan helposti sivuraiteille erilaisiin maustettuihin teelaatuihin ja lopulta haudukkeisiin: suhteellisuudentaju hämärtyy. Kaikenlaiset marja- ja hedelmäteet ovat pitkän päälle säälittäviä, rooibos ei ole eri muodoissaan oikeaa teetä, mate on kyllä hyvää, mutta se ei tarjoa sitä kestävää vapahdusta ja lohtua, jota tosimielessä tehty englantilainen kupillinen voi tarjota. Suomalaisen lähikaupan teehylly voi olla aluksi monipuoliselta vaikuttava, mutta aihepiiriä yhtään tunteva havaitsee nopeasti, että valikoimassa on vähän laatuja, joilla oikeasti on orwellilaisia elvyttäviä vaikutuksia.
Kun laadusta on alettu tinkiä, kohta hyväksytään muoviset lusikat ja mukit, samalla kaltevalla pinnalla pian muoviin käärityt leivokset ja erillispakatut sokerit ja maidot. Itse olen viime päivinä tuntenut asianmukaisen teeastiastoni äärellä säikähdystä ja suoranaista hätää, kuinka syvissä alhoissa olen vaellustani kulkenut, olen teeskennellyt pitäväni teenä melkein mitä tahansa. Onneksi hairahdusteni polulta voin nostaa edes joitakin Englannin ulkopuolisia käytäntöjä, jotka ainakin periaatteessa voivat olla hyviä, ylpeiltäviäkin. Puolalainen tyyli käyttää sitruunaa teessä ilman maitoa. Venäläinen tyyli lisätä teehen hilloa. Jos se on hyvin tehty niin a vot - kukapa ei muistaisi Ahmatovan runon kuolematonta riviä miehestä, joka ei halunnut panna teehensä hilloa.
Mutta välinpitämätön asenne on katkaistava menemällä perusasioihin Orwellin hengessä: valmistaa teetä, joka on niin vahvaa ja virkistävää, että se melkein ravitsee. Sellaista on yllättävän vaikea löytää. Yorkshire tea valmistajana Taylors of Harrogate tarjoaa luotettavaa ensiapua teetapojensa parannusta etsivälle. Tulos on mielestäni vahva ja konstailematon juoma. Ongelma on löytää näitä. Pitkällisten etsintöjen jälkeen löysin paketin Punnitse ja säästä myymälästä. Yorkshire tea tuntuu pärjäävän hyvin tällaisilla listoilla, joissa valitaan Juhlamokka, Costa Rica ja Kulta Katriina tason merkkejä
http://www.telegraph.co.uk/food-and-drink/drinks/10-of-britains-favourite-brands-of-tea-ranked-from-best--to-wors/
Eli nyt ei hifistellä vaan pyritään saamaan kuluttaja kaidalle tielle oikeaoppisen juoman pariin. Kärkinimillä saadaan huono putki poikki ja voidaan lähteä rakentamaan parempaa tulevaisuutta ja nostamaan laaturimaa teenjuonnin perinteikkäällä saralla.
***
The tea cup for the sorrowful chap. When we no longer care about the quality of our cup of tea, we will be soon prone to try some fruit and berry teas, rooibos, or mate, or to accept cardboard or plastic mugs, spoons, cakes wrapped in plastics...we will eventually lose the core of enjoyment the proper cuppa can provide for a tired human being. The best way to renew it all is to renounce all bad habits and stick to easily brewed Yorkshire tea bags - it is an easy way for a restorative drink, giving powers to lift up oneself and later even one's own tea culture into higher and better quality.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti