maanantai 9. lokakuuta 2017

Tavallisuuden kiinnostavuus

Englantilaiset osaavat jaotella paikkojaan eri tilastojen pohjalta haluttuihin ja vältettäviin, mukana on rikostilastoja, sosioekonomisia tekijöitä, muuttoliikettä, työpaikkojen syntymistä. Listoja löytyy paljon ja niitä päivitetään vuosittain. Alueilla käydään myös vilkasta keskustelua, ovatko valinnat oikeaan osuneita.

Eräs listaus on erityisen sympaattinen, kun se löytää myös ikäviksi leimatuissa kaupungeissa mielenkiintoisia piirteitä.
http://www.telegraph.co.uk/travel/galleries/crap-towns-worst-places-in-britain/
Omakin kokemukseni esimerkiksi Hullista, joka on inholistoilla ollut pitkään Englannin ykkösiä, ettei se niin paha paikka loppujen lopuksi ole. Historiaa löytyy, kun viitsii hakea, kerrostumia, ihmisiä, elämää. Esimerkiksi Wilberforce-museo on kaikille eri muotoisen orjuuden vastustajille ihan pakollinen vierailupaikka.
http://humbermuseums.com/museum-hull/wilberforce-house-museum/

On Hullissa tietysti muutama aidosti ghastly rakennus, missäpä ei olisi, kauhea ostoskeskus ja joku kauhtunut moderni elementtiluomus ja varmasti ruokapaikkoja, joissa käynnin muistaa pitkään. Epäystävällisenkin ihmisen varmasti löytää ja voi hankkiutua helposti vaikeuksiin viimeistään pubikierroksella. Mutta sieltä pääsee myös pois ja aivan naapurissa on vaikkapa Beverleyn tapainen helmi.

Paikallisia yleensä kiinnostaa, miksi joku vaivautuu heidän kaduilleen pällistelemään nähtävyyksiä. Kohteliaisuus on silloin paikallaan ja voi vaihdossa saada hyviäkin paikallisvinkkejä. Ensimmäisellä reissullani Englannissa hyppäsimme lounasaikaan junasta pois Stockportissa. Kuljimme pääkatua etsien jotain syötävää rinkat selässä. Paikallinen mies pysäytti meidät ja kysyi suoraan, mitä turistit tekevät Stockportissa. Hän oli utelias ja ehkä jossain määrin pettynyt vastaukseemme, että meillä oli nälkä. Palasimme nopeasti juna-asemalle ja jatkoimme matkaa jonnekin vähän ilmeisempään turistipaikkaan.

Turistivetonaulapaikassakaan ei välttämättä jää varsinainen nähtävyys kovin vahvasti mieleen. Salisbury tunnetaan katedraalistaan ja sen korkeasta tornista, joka uhkasi takavuosina sortua. Minulle on kuitenkin jäänyt pysyvä muisto paikasta kylmyyden vuoksi. Heräsin retkeilymajassa jäässä kuin kaivoämpäri. Tuntui, että elämä ei koskaan enää palaa suoniini ja lähdin epätoivoisena kävelemään aamuisessa kaupungissa kierroksen, jotta jäseneni lämpiäisivät.
https://www.nationaltrust.org.uk/mompesson-house/trails/a-walk-around-the-cathedral-close-salisbury
Kevätaamu oli säteilevä ja kylmä, otin Cathedral Closesta pari aamuista kuvaa ja kohtaisin pari yhtä jäässä olevaa aamuista kulkijaa. Ikävä asia kääntyy monesti jälkikuvissa positiivisen puolelle, vaikka ylösnousut ovat vaikeita, epätavallinen ajankohta, ovela valaistus, sumuisuus tai mikä ilmiö tahansa voi jäädä mieleen asiaksi, johon on mukava palata.

***

There is tradition of making lists of the best and the worst places to live in England. I have not found completely uninteresting place within my travels there, even Stockport and Hull can be seen in positive light. From Salisbury, my best memory is not about the famous spire - although fine it is - but my early wake-up in youth hostel - by coldness of early morning. I had to make a short stroll in town to warm my young bones, I will remember that walk all my life: fog, early spring light and that incomparable damp coldness and fine views of the Close. In photo, here we are in Ripon, nothing dull ever happen here!

Ei kommentteja: