lauantai 13. toukokuuta 2017

Maan käyttöä

Englantilaiseen maankäyttöön liittyy ristiriitaisia piirteitä. Saari on suhteellisen pieni ja runsas väestöltään. On tiheästi asuttuja alueita ja laajoja seutuja, joissa tapaa lähinnä lampaita, jos niitäkään. Harrastukset vievät tilaa runsaasti. Olen ihmetellyt jalkapallokenttien runsautta, usein niitä on monia rinnakkain. Rugbykentät ovat erikseen. Golfkentät ekslusiivisia ja kriketin Holy Groundit. Tenniskentät eivät vie tässä seurassa paljon tilaa. Unohdinko jotain? Hevospoolon kenties, laukkakilpailuareenat, koirakisat. Kartanot, kirkot alueineen. Ja puistot ja viheralueet erikseen. Ne ovat laajoja. On ylellistä oleskella viheriöllä, jolla ei ole muuta virkaa kuin tarjota joutenololle miellyttävä alusta. Nurmi voi olla niissä niin laadukasta, ettei Suomessa sellaista juuri näe. Parasta on, että joutilaita on tällä minitasangolla muitakin nauttimassa ulkoilmasta. Ihmisiä on paljon ja tilaa runsaasti - mutta enimmäkseen pidetään välimatkaa, ollaanhan Englannissa.


Sanomattakin on selvä, ettei esimerkiksi metsälle jää tällaisen listauksen jälkeen juurikaan tilaa. Hallitus yrittää silti löytää sitä ja kasvattaa metsän osuutta yli 10% osuuteen maapinta-alasta. Joskus metsiä on kuitenkin ollut ja paikoin niitä löytyy. Ne saattavat olla niin hoidettuja, että muistuttavat suomalaista puistoa. Talousmetsää kuitenkin löytyy, kun syrjään menee, hakkuualueitakin joskus. Sekametsässä puulajeja on paljon ja yllättävää kyllä, ruusuorapihlajat voivat kasvaa peräti puiksi. Kotimaisten valtalajien tuttuus vaihtuu tunnistamisen ponnisteluksi kun lajikirjo yllättää. Puita on tuotu Intiasta ja amerikoista, lähi-idästä.


Korkeilla paikoilla kasvillisuus on tunturimaista. Tuulten pieksämät nummet kasvavat kanervaa, joka kasvaa hitaasti. Se on sitkeä ja kaunis kasvi. Kuten kaupungin keskustan viheralue on terapeuttinen rentoutumiskeskus, kanervanummi on sitä syvemmässä mielessä. On hienoa katsoa horisonttiin menevää monotonista kirjavuutta ja tuntea kukkivan kanervan hunajantuoksu tuulen mukana. Kasvi tuntuu ikiaikaiselta. Kanervanummea hoidetaan monesti kulottamalla. Kulottunut nummi uusiutuu ja lisää maisemaan tummia sävyjä. Palaneista rangoista läheltä katsottuna tajuaa, että kanervakasvusto on oikeastaan pieni metsä, läpitunkematon.


Kanervanummelta on kaukana on Heathrow, jonka uudesta kiitoradasta väännettiin kättä vuosikausia. Täysin uutta kenttää ei sentään rakennettu. Kiitorataa on myös paha vastustaa nimby-pohjalta (not in my back yard) jos siellä on Euroopan suurin kenttä ollut jo nyt nousuineen ja laskuineen.

***

English spatial planning is interesting, there are areas with high population density and heaths with low density of lambs. Outdoor hobbies demand large areas as well.

Ei kommentteja: