Blogista on tullut palautetta ja yleisön pyynnöt pitää tietysti yrittää huomioida ja samalla pitää oma näkökulma aiheisiin. Rannikkokaupungit oli mielestäni mainio aihe. Kosketuspintani siihen ei ole kovin laaja. Olen ollut etelän kielikurssipaikoissa nuorison huuruisen kesänvieton keskellä, nähnyt Southamptonin rouheuden, haaveillut Hastingsista ja St Ivesistä, mutta voin nostaa läheisimmät: Brightonin, Bostonin ja Scarboroughin.
Brighton on maineeltaan muuta Englantia iloluontoisempi, huvittelukaupunki London-by-the-Sea. Thatcheria vastaan tehtiin siellä attentaatti, rannan aallonmurtajista toinen paloi ja siitä on jäljellä kummallinen metalliraunio. Kalaa ja perunoita voi ostaa rannalta ja myös hankalasti syötäviä pieniä nilviäisiä. Rannan isohkot kivet ovat mieleenjääviä. Niitä on paljon ja kävely on hankalampaa kuin hiekalla, mutta nähtävää on sitä enemmän. Jos aika ei kulu rannalla tai aallonmurtajan pelihelvetissä, voi suunnata kauppakaduille ja -kujille, ravintoihin tai baareihin. Vielä parempaa, mennä etsimään hippie- tai new age aikoja Paviljongin puistosta. Itse rakennus edustaa siirtomaavalta-aikaa kiehtovalla tavalla, sen teehuoneessa voi pitää Brightonia aika tyylikkäänäkin paikkana. Rauhoittumispaikkakin löytyy, hieman syrjemmässä on St Bartholomewin kirkko, tiililaatikko, jonka laiva on saaren korkein. Kuinka korkea, ainakin metrin Westminster Abbeyn laivaa korkeampi. Tarkkoja lukuja ei löydy, jollain korkeusmittarilla pitäisi käydä paikan päällä. Kaupunki on kuin tehty päämäärättömään harhailuun eri keskusten välillä, maasto ei ole kovin vaihtelevaa, mutta rakennukset ja katujen rytmitys on mielenkiintoinen. Salakäytäviä ja kujia riittää, tyylikkäitä, aistillisia taloja ja vaatimattomampia asuintaloja, paikassa voi ottaa ilon irti elämästä tai vaipua synkkyyteen kaiken tyhjänpäiväisyyttä valitellen.
Boston kunnostautui Brexit-äänestyksessä. Tästä uneliaasta maalaismarkkinakaupungista tuli EU-myönteisten vastavoima, kaupunki, jossa yli 75 % äänesti EU-jatkoa vastaan. Bostonin kaduilta on vaikea löytää tähän yksiselittäistä vastausta. Ehkä se on usko paikalliseen työhön maanviljelystä johdannaisineen, maahanmuuttajiin väsymistä ja paikan olemukseen jonkinlaisena unohduksen takamaana. Boston on rannikolla, sen joen törmät ovat saviset ja ranta on etääntynyt vuosisatojen aikana kauemmas. Ennen kirkon korkea torni, Boston stump, toimi majakkana ja ohjasi merenkävijöitä. Nyt sen tornin alla on Tavernerin hauta. John Taverner oli katolinen kirkkosäveltäjä, jonka tunnetuimpia teoksia on komea ja virtuoosinen messu Gloria Tibi Trinitatis. Kun Henrik VIII heikensi katolisuuden asemaa, Cromwell pelasti Tavernerin vakoojakseen. Hän toimi kunnan luottamustehtävissä ja unohti säveltämisen poliittisista syistä. Teokset ovat hienoja, kannattaa kuunnella erityisesti ylimpien äänien koristeellisuutta. Haudassa hän on vaimonsa rinnalla, eikä kirkon kaupassa ollut yhtään hänen levyään. Ehkä ne olivat kaikki myyty.
Scarborough on sijainniltaan mahtava. Sen kaksi suurta rantaa kaartuvat hienosti ja niiden väliin jää vaikuttava kieleke, joka jakaa kaupungin kahtia. Suuret komeat rakennukset, kuten Grand Hotel, kertovat, että paikka on joskus ollut hyvin muodikas. James Herriot kuvasi Grandin tilaa sodan aikana, eikä se ollut mairitteleva. Nykyisin se on nukkavieru ja epäviihtyisä paikka, jossa voi kuitenkin syödä tai juoda jotain, enimmäkseen epämiellyttävässä seurassa. Näkymät ovat kuitenkin niin komeat, että ulos kannattaa suunnata, vaikka sitten banaalille aasiajelulle tai Fish and Chips kauppaan, mihin tahansa niistä. Meri tuntuu ja alempi keskiluokka makuineen on voimakkaasti läsnä huviarcadejen paljoudessa. Jäätelö voi olla hyväkin investointi täällä.
Paul Theroux kiersi kaikki rannat teoksessaan Kingdom by the Sea. Kirja ei ole huono, sen näkökulma ja läpileikkaus on perusteltu, mutta se ei tunnu itselleni olevan juuri se näkökulma Englantiin joka olisi hyvin läheinen. Silti, Hastingin haluaisin nähdä ja St Ivesin...
***
Coastal towns should be interesting. I think specially Brighton with piers, Boston with Stump and Scarborough Arcades. There are interesting things, local colour, but always danger of slipping into tourist traps. Boston is the real thing, perhaps too real, turning its weary back to the EU and foreigners.
P.S. Sain palautetta aallonmurtajasta. Se on enemmän kävelylaituri, laituripaviljonki. Pitää paikkansa. Rakennelma on todella iso, joten laituri antaa ehkä virheellisen mittakuvan. Kun se on palkkien varassa, ei aallonmurtajakaan kyllä ole osuva, rakennus ei ole kivien päällä. Orwellin The Road to Wigan Pier käännös (Kemppisen) on Tie Wiganin aallonmurtajalle. Sekin on hieman huonosti osuva. Orwell käytti pier sanaa ironisesti, paikka on tosiasiassa köyhän teollisuuskaupungin kanaalin suu, jossa oli pienten rahtialuksien ankkurointipaikka. Brightonin Piers ja Wiganin Pier ovat siis kirjaimellisesti eri maailmoista. Paikallaan on myös todeta, että Brightonin paviljonki on Kuninkaallinen paviljonki!
Boston kunnostautui Brexit-äänestyksessä. Tästä uneliaasta maalaismarkkinakaupungista tuli EU-myönteisten vastavoima, kaupunki, jossa yli 75 % äänesti EU-jatkoa vastaan. Bostonin kaduilta on vaikea löytää tähän yksiselittäistä vastausta. Ehkä se on usko paikalliseen työhön maanviljelystä johdannaisineen, maahanmuuttajiin väsymistä ja paikan olemukseen jonkinlaisena unohduksen takamaana. Boston on rannikolla, sen joen törmät ovat saviset ja ranta on etääntynyt vuosisatojen aikana kauemmas. Ennen kirkon korkea torni, Boston stump, toimi majakkana ja ohjasi merenkävijöitä. Nyt sen tornin alla on Tavernerin hauta. John Taverner oli katolinen kirkkosäveltäjä, jonka tunnetuimpia teoksia on komea ja virtuoosinen messu Gloria Tibi Trinitatis. Kun Henrik VIII heikensi katolisuuden asemaa, Cromwell pelasti Tavernerin vakoojakseen. Hän toimi kunnan luottamustehtävissä ja unohti säveltämisen poliittisista syistä. Teokset ovat hienoja, kannattaa kuunnella erityisesti ylimpien äänien koristeellisuutta. Haudassa hän on vaimonsa rinnalla, eikä kirkon kaupassa ollut yhtään hänen levyään. Ehkä ne olivat kaikki myyty.
Scarborough on sijainniltaan mahtava. Sen kaksi suurta rantaa kaartuvat hienosti ja niiden väliin jää vaikuttava kieleke, joka jakaa kaupungin kahtia. Suuret komeat rakennukset, kuten Grand Hotel, kertovat, että paikka on joskus ollut hyvin muodikas. James Herriot kuvasi Grandin tilaa sodan aikana, eikä se ollut mairitteleva. Nykyisin se on nukkavieru ja epäviihtyisä paikka, jossa voi kuitenkin syödä tai juoda jotain, enimmäkseen epämiellyttävässä seurassa. Näkymät ovat kuitenkin niin komeat, että ulos kannattaa suunnata, vaikka sitten banaalille aasiajelulle tai Fish and Chips kauppaan, mihin tahansa niistä. Meri tuntuu ja alempi keskiluokka makuineen on voimakkaasti läsnä huviarcadejen paljoudessa. Jäätelö voi olla hyväkin investointi täällä.
Paul Theroux kiersi kaikki rannat teoksessaan Kingdom by the Sea. Kirja ei ole huono, sen näkökulma ja läpileikkaus on perusteltu, mutta se ei tunnu itselleni olevan juuri se näkökulma Englantiin joka olisi hyvin läheinen. Silti, Hastingin haluaisin nähdä ja St Ivesin...
***
Coastal towns should be interesting. I think specially Brighton with piers, Boston with Stump and Scarborough Arcades. There are interesting things, local colour, but always danger of slipping into tourist traps. Boston is the real thing, perhaps too real, turning its weary back to the EU and foreigners.
P.S. Sain palautetta aallonmurtajasta. Se on enemmän kävelylaituri, laituripaviljonki. Pitää paikkansa. Rakennelma on todella iso, joten laituri antaa ehkä virheellisen mittakuvan. Kun se on palkkien varassa, ei aallonmurtajakaan kyllä ole osuva, rakennus ei ole kivien päällä. Orwellin The Road to Wigan Pier käännös (Kemppisen) on Tie Wiganin aallonmurtajalle. Sekin on hieman huonosti osuva. Orwell käytti pier sanaa ironisesti, paikka on tosiasiassa köyhän teollisuuskaupungin kanaalin suu, jossa oli pienten rahtialuksien ankkurointipaikka. Brightonin Piers ja Wiganin Pier ovat siis kirjaimellisesti eri maailmoista. Paikallaan on myös todeta, että Brightonin paviljonki on Kuninkaallinen paviljonki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti