lauantai 10. tammikuuta 2026

Muutoksen kourissa

Tekoäly on tuottanut loputtomasti videoita, joissa käydään brittituotteiden kehityshistoriaa läpi. Olen ollut jutuista mielissäni, vaikka kaavamaisuus näkyy merimailien päähän. Sanoma on vanha tuttu: ”Ennen oli paremmin.” Kyse ei ole vienosta sävystä, vaan kansallisen kollektiivisen piilotajunnan pohjalla vuolaasti virtaavasta kurimuksesta, jota ei ole helppo kyseenalaistaa. Uusimuotoisen kapitalismin häikäilemättömyys nopeiden voittojen tavoittelussa, ainutlaatuisten tuotteiden pilaaminen ja työpaikkojen, arvokkaiden tehdasympäristöjen raiskaaminen yhdessä kokonaisuuden elegisenä, voimattomana yläsävelenä. 

Terry’s suklaa-appelsiinit on pilattu. Itse en laadullista huonontumista ole niin rekisteröinyt, kun en saanut lapsuudessani jouluaamuisin joulusukkiini näitä herkkuja 1970-luvulla, jolloin ne olivat vielä Englannissa tehtyjä. Nykyiset versiot on tehty ties missä, mutta olen pitänyt niistä. Ehkä minun pitäisi hävetä tietämättömyyttäni. Toffo-toffeiden häipymistä kaupoista olen itsekin ihmetellyt. Korvaavia tuotteita voi kuulemma kysellä Australiasta.

Jossain vaiheessa investoin Burberry-päällystakkiin. En khakinväriseen trenssiin eli berberiin, vaan yksiriviseen perustakkiin. Se on ollut laadukas ja merkin parhaiden perinteiden mukaisesti ajaton - eli laadullisesti ja muodillisesti kestävä, aina tyylikäs. Siinä on jotain sellaista, että voin vetää sen päälleni ja huomiota herättämättömästi astella ylähuoneeseen taikka tuntea samaistuvani Kate Mossin varhaiseen, hassuun poikakaveriin. Mutta jossain vaiheessa Burberry muuttui: valikoima kasvoi. Logoa ja kuoseja ryöstöviljeltiin, niitä oli kaikkialla. Yhtäkkiä olimme tukehtumassa ruutukuviohin ja peitsi tanassa ratsastaviin ritareihin, kaikesta tuli beigea, varmaan alusvaatteistakin, Olin 1990-luvulla ostanut Burberryn partavettä. Palasin siihen tällä vuosituhannella, se oli väkevä, ei erityisen hienostunut, mutta toimiva tuoksu. Nyt ostin sitä uudelleen. Pullo oli muuttunut, design oli halvempi ja tuoksu väkevämpi. Laatu ei alunperinkään ollut korkea, nyt sitä oli yhä laskettu ja hinta pidetty merkillisen alhaalla. 

Marks & Spencer ja sen St Michel mallistot ovat saaneet samat syytökset: luotettava perusbrittiläinen osaaminen on kavallettu, edullisesti ei enää saakaan kestävää ja huono tuote on muualla, kaukomailla tehty, ei edes entisessä imperiumissa.

Esimerkit johtavat ajattelemaan, että yhteiskunta on hajoamisen tilassa. Joskus uskottiin laatuun ja nyt vain siitä tinkimiseen. Kaikesta on tullut huonompaa, koska tavoitellaan massamarkkinoita ja säästöjä. Tästä syytettiin aikanaan myös viktoriaaneja ja heidän teollisen tuotannon intoaan. Kaikki ei tietystikään ole laadullisen kehityksen suhteen näin suoraviivaista. Voimme ymmärtää ihmisiä, joilla on nostalginen suhde autoiluun, jos he ovat ajaneet E-Type Jaguarilla pitkin rauhallista Englannin maaseutua swengaavalla 1960-luvulla, kun aurinko paistoi ja ihastuttavilla tytöillä oli huivi hiuksissaan. Tosiasiaksi silti jää, että nykyiset autot ovat suorituskykyisempiä, taloudellisempia, turvallisempia, paremmin varusteltuja, myös huollettavampia ja kestävämpiä. Laatu on erilaista, korkeampaa. Mutta jos mittaamme sitä jalopuulistoina tai bensantuoksuna, joudumme usein pettymään. Laadun sankari onkin usein saksalainen insinööri tai Piilaakson koodaaja - ei perusenglantilainen käsityön taitaja.

Alun perin aioin tämän juttuni kuvitukseen laittaa kuvan Burberryn ritarista, mutta kaappini perukoilta löysin vielä omituisemman kuvan. Vanhanaikainen tuote, jonka logossa mätänevää leijonaa näyttää ympäröivän kärpäsparvi. Kyse on tietenkin siirapista, joka tuttu kaikille Liisa ihmemaassa-kirjan lukeneille. Muistattehan kaivon lapset, jotka maalasivat kuvia siirapilla? Kärpäset osoittautuvat aihetta tutkittaessa mehiläisiksi. Peltitölkki Lyle & Sons paksua tummaa siirappia on toiminut elinvoiman ylläpitäjänä sotilaille ja laadukkaana raaka-aineena perinteisten kuivakakkujen tekijöille. Taas on mennyt yksi joulu, etten ehtinyt joulukakkujen tekemisen aaltoon mukaan - siis marraskuussa. Mutta tuohon logoasiaan. ”Out of the strong came forth sweetness”. Väkevästä makeaa? Juttu on niin hämärä, että on paras antaa muiden kertoa se juttu. Ja lähteenä epäkapitalistisesti Raamattu, sen Tuomarien kirjan 14 luku ja Simsonin kohtaaminen leijonan kanssa.

https://www.dailymail.co.uk/lifestyle/food-drink/article-5973787/Golden-Syrup-fans-shocked-online-post-pointing-Lyles-logo-dead-lion-bees.html

Onko mätänevä leijona, joka kuitenkin vielä tuottaa jotain ylivertaisen makeaa, Britannia? Näin muotoiltuun kysymykseen ei voi vastata kuin varmalta pohjalta: kyllä ja ei. Olemme uuden edessä, eikä meillä ole nykyhetkeen samoja laadun kriteerejä kuin menneisyyteen. Ahdistus on turhaa, voimme toimia myös uteliaisuuden pohjalta. Englanti on, menetyksistä ja raunioista huolimatta.

***

Change is mostly interpreted for worse. ”Yesterday was better.” There is some truth there, but the danger is to fall into the pothole of nostalgy and not to mark the extreme sweetness of this very day. Lyle & Sons has kept its quality.


torstai 18. joulukuuta 2025

Iisain juuri puhkeaa kukkaan

Lepäävä Jesse, St Cuthbert, Wells

Source: https://vads.ac.uk/digital/collection/RRD/id/673/rec/403

Taidehistorian opiskelussa huippuhetkeni oli Gotiikan kurssi, jossa vierailimme Ranskassa tyylisuunnan synnyn keskeisissä paikoissa - kohteet oli jaettu opiskelijoille ja jokainen toimi matkaoppaana toisille vuorollaan - minulle kohteeksi tulivat St-Denisin kuninkaalliset hautamuistomerkit ja ei sen enempää eikä vähempää kuin Pariisin Notre-Damen esittely. Mukana oli Suomen Ranska-instituutin johtaja Tarmo Kunnas, joka täydensi opintojamme ranskalaisen kulttuurin laajalla tuntemuksellaan. Notre Damen esittelykierrokseni oli vaativa, paikalla oli paljon väkeä, ja tietenkin paljon esiteltävää. Erityisesti jäi mieleeni Jessen puun esittely - en ollut ihan sataprosenttisen varma olivatko Jesse ja Iisak eri henkilöitä. Painotin, että olivat, mutta en ollut kovin vakuuttava, koska varsinkin Kunnas näytti epäilevältä.

Kysymys on ollut yllättävän vaikea myös kirjoitusasun vaihtelujen vuoksi. Vanhassa joululaulussa sanotaan

Meill’ ruusu putkahtanna/on Jessen kannosta

Tai

On ruusu Iisain juuren

Aikani tongittuani lähteitä olen lopulta saavuttanut varmuuden. Iisak oli Aabrahamin ainoa poika, joka piti uhrata. Enkeli esti tämän ja aikanaan Iisakille syntyivät pojat Jakob ja Eesau. Jeesusta sanotaan adventtina Daavidin pojaksi, alenevassa polvessa, mutta kuka oli Daavidin isä? Se oli nimenomaan Iisai eli Jesse. 

Kohtasin Englanninmatkalla Wellsin St Cuthbertin kirkossa Jessen puun. Jesse on siinä esitetty ruumiina lepäämässä maan povessa, josta sukupuu haaroittuu: ylinnä on joskus ollut veistoksena Jeesuslapsi, Maria-äitinsä kanssa. Se aihe ja kuva on vieläkin hyvin tunnettu, mutta Jesse on lähes unohdettu. Eikä ihme: St Cuthbertin veistos on suurimmaksi osaksi tuhottu: puritaanit turmelivat sen kasvot partoineen, mutta lepäävän vartalon tunnistaa vielä. Jesse-veistokseen turmeltumattomassa asussa voi tutustua Wellsistä kohtuullisen matkan päässä (kaksi tuntia autolla) Walesin Abergavennyn kirkossa, jossa alkuperäistä sukupuuta ei ole enää näkyvissä, vaan se on korvattu lasimaalauksella. https://abergavenny.church/the-jesse-figure-and-window/

Wells kirkkoineen ja katedraaleineen tuntuu uhkuvan hyvinvointia. St Cuthbert on laitettu hyvään kuntoon isolla rahalla: valtavat lasiovet, jotka tasoittavat lämpötilanvaihteluita, eivät varmasti ole olleet halpoja. Seurakuntalaiset ovat olleet varakkaita. Erityinen kiitos tulee siitä, että myös vähemmän näyttävään ja osittain turmeltuneeseen ja unohtuneeseen on haluttu myös panostaa. Jessen puu on ennallistettu ja dokumentoitu vakuuttavasti niiltä osin kuin se on mahdollista. https://www.achurchnearyou.com/church/11052/page/81588/view/

Veistoksen ja aiheen tarina on hyvä osoitus, miten unohdus kulttuurissa toimii: perinne voi häipyä yhdessä yössä ja kadota muistista noin vain. Wellsille hyvä verrokki on Glastonbury: pyhiinvaelluspaikasta on tullut myös hörhöistään kuulu paikka. Vierailimme uteliaisuuttamme Wicca-henkisessä myymälässä, joka tuotejako oli kolmeen koriin: syötävät, terveysvaikutteiset ja henkimaailmalliset. Glastonbury tuntui menettäneen osan historiastaan luostarin alasajon jälkeen, se on köyhtynyt ja New Age on vallannut alaa omalla kulttuurillaan. 

Sukupolvien ketju on Raamatun lisäksi keskeinen osa hallitsijoiden ja aatelissukujen historiaa, tietysti myös omaa historiaanikin. Odottelen tätä kirjoittaessa geenitestien tuloksia: kiinnostaa, johtavatko juureni saarivaltakuntaan. Sisarusteni kanssa olemme vaihtaneet odottavia viestejä kevytmielisessäkin hengessä. Yksi vanha esiäitimme muistutti vanhassa valokuvassaan kovasti Legolasta, epäilemme suvussamme virtaavan haltiaverta. Vanhojen muistelu on aina jossain määrin myös henkimaailman asia, tavoittelemme suipoilla korvillamme viestejä monen haudan takaa. Kuljemme unohdettujen luitten päällä usein: vanhojen kaivelu voi olla kiinnostavaa ja tiettyyn rajaan asti uutta, laajempaa perspektiiviä tarjoavaa. Mutta on unohduksen makustelussa myös oma kiintoisa vivahteensa. Jessekin kukoistaa taas.

***

I found Jesse’s tree - or what remains of it in St Cuthbert, Wells. The church is beautiful, restorated by the big money from the parishers. But who was Jesse? No less figure than the Father of King David. 


Jessen puu, St Cuthbert, Wells

 

keskiviikko 3. joulukuuta 2025

Joulukalenteri 2025: Tärkeimmät joululevyt 6/6



Viimeisestä joulukalenterin luukusta putkahtaa ensimmäinen ostamani englantilainen Carol-levy. Se on myös ensimmäinen John Rutter-levytykseni - hänhän on urakoinut lukuisia ohjelmistoja kuoronjohtajana, usein hänen omien sävellystensä toimiessa kulmakivinä. Niin tälläkin kertaa, ensimmäinen kappale on Shephard’s Pipe Carol - viihdyttävä sutaisu. Sen jälkeen hiljennytään Infant Holy, Infant Lowly-kappaleen tunnelmointiin. 


Claren Collegen ohjelma on levytetty Elyn katedraalissa, ikimuistoisen oktagonaalin alla. Kirkon avaruus soi äänitteessä ja normanniset kaaret tuntuvat heijastuvan myös kappalevalintoihin: listalla koreilee myös ranskalaisen joulumusiikin vaikutus. Levy on rauhallinen ja tunnelmallinen, viihdyttävä ja mietiskelevä. Sen kuuntelemiseen en ainakaan vielä kyllästy. Markkinoilta saatavuus on ollut hyvä, muutaman vuoden takaisessa versiossa lisättiin mukaan muutama LP-alkuperäisversion kappale, mutta alkuperäisellä cd-versiolla pärjää hyvin. Joulun onnistuminen ei ainakaan tästä äänitteestä jää kiinni. Hyvää joulua!

***

My last and the best choice is the original 1966 & 1968 Clare/Rutter recordings made in Ely Cathedral. These sentimental, soft, entertaining and sensual readings ooze the goodwill of Merry Christmas. Sir John Rutter has made many recordings and compositions after this, but here are the Carols dearest to me from his large output. 



tiistai 2. joulukuuta 2025

Joulukalenteri 2025: Tärkeimmät joululevyt 5/6


Ajattelin tätä kuuden levyn sarjaa tehdä myös esittelyt kuudesta brittiläisestä levy-yhtiöstä, mutta ajatus jäi sivuun - ja Hyperion, ASV ja Decca. Tämänkertaiseen kappalevalintaan oli minulla vahva vaihtoehtoinen esitys Deccan Stephen Cleoburyn johdolla samalla kuorolla. Viime kädessä kyse oli siitä, minkä descant - viimeisen säkeen vastamelodia minua miellytti eniten - ja voittaja oli tietysti Cleoburyn opettaja Sir David Willcocks. Ja kappale siis monille se ainoa oikea joulunavaus-Carol: Once in Royal David’s City.

https://youtu.be/BzH6LrOpD1w?si=krcdjWjxVjixoSYW

Levytyspaikka on tietysti King’s Collegen kappeli Cambridgessa ja sen nimikuoro. Kuoro ja tila ovat kasvaneet kiinteällä tavalla yhteen. Olen tätä tilaa ja kuoroa kuunnellut levyltä niin pitkään kuin olen levyjä kuunnellut. Paikan päällä ne kuulostavat hyvin samanlaisilta. Luulen, että kyseessä on ainoa tila, jonka varmuudella tunnistan levytyksestä. Selkeä käytävämäinen arkkitehtuuri on kuin tehty valintani tapaiselle etenevälle kappaleelle, sen dynaamisille tehoille. 

Kappeli on ikimuistoinen, selkeä kokonaisuus, rikkaasti koristeltu. Rakennus on kuin lappeelleen nostettu tiiliskivi, suhteiltaan rauhallinen. Kuorossa on samaa levollisuutta ja miellyttävällä tavalla vaatimatonta itsevarmuutta. Minkään Cambridgen King’s Collegen kuoron levytyksen kanssa ei tarvitse vaipua häpeään, kaikki on juuri niinkuin pitääkin olla. Voi joulua viettää varmaan ilman näitäkin esityksiä: itselläni ei tosin sellaisesta ole kokemusta.

***

It might be possibly to have a Christmas without The Choir of King’s College, Cambridge, but I cannot recommend it. I have loved this place, this building and this choir as long I have listened to recordings. What Cheer!



maanantai 1. joulukuuta 2025

Joulukalenteri 2025: Tärkeimmät joululevyt 4/6


Kun siskoni asui Englannissa, hän toi tuliaiseksi kotiimme joululevyn. Totesin levyn olevan erinomainen. Guildfordin katedraalikuoron esitys kappaleesta See Amid the Winter’s Snow on noussut mielessäni ikoniseen asemaan - hommasin levyn lopulta itsellenikin. Tuota kappaletta leimaa dynaaminen kontrasti ja esityksen intomieli, ei ole pyritty liikaa hiomaan ja häivyttämään tekemisen meininkiä.

https://youtu.be/tRvVcEneUrw?si=AQ_jjA9H79evN9Gv

Olen käynyt kerran Guildfordin katedraalissa, Stag Hillin laella, Surreyssa. Katedraalin sijainti korkealla ja yliopiston vieressä jää mieleen oivallisena. Vuonna 1965 valmistunut rakennus on maltillisella tavalla nykyaikainen. Kuoroa en ole kuullut kuin tältä levyltä. Levy on siitä mainio, että pääsee kuuntelemaan myös Westminster Abbeyn sekä St Paulin ja Exeterin katedraalien kuoroja.

***

I like very much See Amid the Winter’s Snow - carol. The Cathedral Choir Guildford nailed it into my mind, from the cd brought from England by my sister.

Photo: Diocese of Guildford