Vaikka Venäjän pörssi on ollut rajoitetusti auki, tiedämme, että johtajien kurssit ovat olleet liikkeessä. Ukrainan kansasta on tullut legenda kansakuntien joukkoon sen osoittaessa päättäväisyyttä naapurinsa omituisen sorto- ja valheretken edessä.
Myös muutamalle Vapaan Maailman edustajalle sota on merkinnyt tervetullutta profiilin nostomahdollisuutta. Joe Biden, tuo Sleepynäkin tunnettu, on saanut otteisiinsa haukkamaisuutta, joka pukee häntä. Mutta suurin voittaja on ollut Boris Johnson, joka on ollut hätää kärsimässä sekavan hallintonsa kanssa. Suuren esikuvansa, Churchillin, tavoin sota on kuivannut poliittisen tuskan kyyneleet Johnsonin silmistä - hänen otteissaan ja puheissaan on pitkästä aikaa ollut elähdyttävää päättäväisyyttä, retoriikkaa on ammennettu samasta eettisestä lähteestä kuin Churchill - joka oli syntynyt johtamaan kansakuntaa sodan vaikeina hetkinä.
No, Boris on kaukana kriisipesäkkeistä, eikä talojen rappaus karise pommien vuoksi Lontoon kaduilla. Oligarkkien kimppuun onkin voitu käydä sellaisella päättäväisyydellä, että katsoja unohtaa, että ongelma on pitkälti itse aiheutettu. Tässähän suhteessa meillä suomalaisilla ei myöskään ole ihmeemmin pullistelemista - kauppa ja raha ovat meillekin kelvanneet.
Britit tuntuvat toipuneen vanhoista sotavammoistaan hyvin: kerrankin on varmasti moraalisesti oikeutettua sotaponnistelujen tukea tarjolla. Englannin lehdistö on myös tyydytyksellä todennut Suomen mainion Nato-kelpoisuuden, osaavaa reserviä on, arktisen ilmaston erikoistuntemusta, lentokykyä ja tykistöä, joita britit ovat perinteisesti arvostaneet. Niiden yli on mennyt vain perinteisen brittilaivaston henki: riehakas poikamaisuus voiton hetkellä ja samalla myös hiljentyminen vastustajan tappion vuoksi. Toisen menestys on merkinnyt toisille uppoamista meren syvyyksiin.
Emme tiedä miten kauan kriisi kestää, mutta on selvää, että kotimaan poliittiset vaikeudet palaavat, kun maailmanpolittinen tilanne helpottuu. Niin kävi Churchillille ja niin käy Borikselle. Cummings janoaa kostoa, yleisö alkaa jo muutaman viikon jälkeen menettää mielenkiintoaan Ukrainan kriisiin. Viisasta vaimoa tarvitaan lohduttamaan. Häviö on demokraattisen politiikan valitettava kääntöpuoli ja se pitää kantaa kunnialla. Mutta se on pohjimmiltaan reilua peliä, vaikka ei aina tunnu siltä.
***
Churchill and Boris Johnson have got some positive impact from the war during their political career - one can say that they were saved by the conflicts - their personalities and language find some extra spark from difficult times - for temporary effect, I suppose. It is good both did find a graceful, wise wife to guide through some inevitable political miseries, so typical to the Western Democracies - wifes and political miseries are the salt and the backbone of everything, and we should be so pround of them!
