keskiviikko 28. tammikuuta 2026

Minä elän! - I am not dead yet!

Brittipolitiikka on jähmeää suomalaista poliittista kulttuuria huomattavasti turbulentimpaa, ainakin henkilövaihdosten osalta. Pääministereitä on ollut ja mennyt ja nykyisen Starmerinkaan asema ei ole juuri tuntunut vahvistuneen viime aikoina. Gallupit ovat olleet alavireisiä. Starmer on joutunut myös taistelemaan omaa puoluettaan vastaan. Viime viikonloppuna hän katkaisi Manchesterin pormestarin, "Pohjoisen Kuninkaan", Andy Burnhamin parlamenttitien. Burnham olisi lähtenyt täytevaaleihin ehdokkaaksi, saanut todennäköisesti voiton ja olisi voinut nousta puolueen puheenjohtajaehdokkaaksi ja myös pääministeriksi. Starmerin blokkauksen peruste on sinänsä hyvä: Burnhamia tarvitaan Manchesterissa. Hän olisi joutunut parlamenttiin valituksi tultuaan luopumaan pormestarin paikasta, jota hän on hoitanut pätevästi ja näkyvästi: ehkä myös Labour olisi menettänyt tärkeän Manchesterin pormestarin mahtipaikan.

Mutta Burnhamin aika varmasti vielä tulee. Myös Angela Rayner ilmoitti tänään, että hänkään ei ole kiusallisesta ministeripaikan menetyksestä huolimatta ulkona poliittisista kuvioista. "I am not dead yet" hän julistaa uhmakkaasti Timesissa ja on 80-päisellä kannattajakunnallaan varteenotettava kilpailija pääministerille, kun pohjoisen kandidaatti joutui väistymään. Raynerin talokaupan maksamattomat leimaverot ovat mennyttä, räiskyvä punapää kaipaa taas poliittiseen keskiöön ja yleisö kaipaa myös Angelan uutta versiota päiväpolitiikan sanavalmiiksi piristykseksi.

https://www.thetimes.com/uk/politics/article/angela-rayner-labour-leadership-bid-drsvl2xs6

Englannissakin kovimmat poliittiset väännöt käydään puolueiden sisällä. Muutakin liikettä tapahtuu: konservatiivit tuntuvat vuotavan reformipuolueen suuntaan. Loikkausten on sanottu lisänneen Faragen puolueen houkuttelevuutta konservatiivien parissa. Reformin ydinjoukko sisältää monenlaista poliittista riskiä ja ehkä konservatiivivuoto jatkuessaan vahvistaa puolueen hovikelpoisuutta ja asiaosaamista - äänestäjien villitsemiseen ydinjoukon työkalut ovat tähänkin asti riittäneet mainiosti.

Kun Tony Blair askartelee vaihteeksi maailmanrauhan parissa Trumpin rauhankomissiossa, konservatiiveilla riittää ainakin ajatuksen tasolla myös merkittäviä pääministeritaustaisia voimia: Major alkaa olla liian ikämies, samoin Theresa May. Cameron on vielä nuorehko, mutta hän avasi Brexitin Pandoran lippaan, joka tulee olemaan hänen taakkansa historiassa. On kiinnostava kysymys, missä vaiheessa ikiviriili Johnson palaa tiedottaja-rouvansa kanssa poliittisiin parrasvaloihin, vai tyytyykö hän rahakkaisiin stand up-kiertueisiin ja kolumnien kirjoitteluun. Labourin Gordon Brown tuskin palaa enää, mutta Johnsonin entinen poliittinen avustaja Cummings on aina arvaamaton mies, joka on taustajoukoissa vaarallinen riski kaikille - itsensä mukaan lukien. Lehtiä lukemalla saa käsityksen, ettei politiikassa liikaa ajattelua ja eteenpäin katsomista Englannissakaan esiinny - Dominic on tässä suhteessa poikkeus ja juuri siksi hän voi nousta harmaaksi, mutta kuuluvaksi eminenssiksi yllättävästä paikasta, myös reformista. Liz Truss, lyhytaikainen pääministeri, ei hänkään ole täysin malttanut poistua näyttämöltä, hänellä on poliittiselle eläimelle ominaista uskoa itseensä, omasta mielestään hän on esiintynyt paluuseen valmiina, mikä ei ole aiheuttanut vähäistä määrää hämmennystä. Maailman nykykäänteet ovat silti paljon kummallisempia - siihen nähden Lizin ja Rishin paluu ministeriaitioihin voi realisoitua - kansan muisti on lyhyttä.

Vihreiden ja liberaalien tilannetta puoluekentän hajaannus tuskin vaivaa liiaksi, heidän toiminnassaan on ollut kaksipuoluejärjestelmän murentumisen siemen ja se työ jatkuu. Mutta nykyisellä kannatuksella - ja vaalijärjestelmällä - pääministerin paikka on vain unelma, eivätkä koalitiotkaan näytä kovin todennäköiseltä.

Poliittinen kenttä on siis niin sanotusti liekeissä: vaikka tietojohtamisessa on ollut paljonkin toivomisen varaa, on värikkyys demokratian kannalta hyväkin asia: näin haastetaan vaalijärjestelmää ja myös pahasti nuhraantunutta kuningashuonetta, jonka kiinnostavuus kärsii poliittisten intohimojen roihutessa vaalikarjan keskuudessa valtoimenaan. Myös ikääntyvien maailman johtomiesten aivoituksilla ja päähänpistoilla voi olla seurauksensa äänestyskäyttäytymiseen vanhan emämaan puolessa. Ja tarvittaessa parlamentissa osataan myös ottaa ilo irti demokraattisesta keskustelusta parhaiden saarivaltion perinteiden mukaisesti.

***

Boeing is not the right word for British politics - anything goes and is possible. Particularly tough it is to be Prime Ministeri and keep that position. Starmer fights not only other parties, but his own party as well - challengers like Burnham and Rayner.

lauantai 10. tammikuuta 2026

Muutoksen kourissa

Tekoäly on tuottanut loputtomasti videoita, joissa käydään brittituotteiden kehityshistoriaa läpi. Olen ollut jutuista mielissäni, vaikka kaavamaisuus näkyy merimailien päähän. Sanoma on vanha tuttu: ”Ennen oli paremmin.” Kyse ei ole vienosta sävystä, vaan kansallisen kollektiivisen piilotajunnan pohjalla vuolaasti virtaavasta kurimuksesta, jota ei ole helppo kyseenalaistaa. Uusimuotoisen kapitalismin häikäilemättömyys nopeiden voittojen tavoittelussa, ainutlaatuisten tuotteiden pilaaminen ja työpaikkojen, arvokkaiden tehdasympäristöjen raiskaaminen yhdessä kokonaisuuden elegisenä, voimattomana yläsävelenä. 

Terry’s suklaa-appelsiinit on pilattu. Itse en laadullista huonontumista ole niin rekisteröinyt, kun en saanut lapsuudessani jouluaamuisin joulusukkiini näitä herkkuja 1970-luvulla, jolloin ne olivat vielä Englannissa tehtyjä. Nykyiset versiot on tehty ties missä, mutta olen pitänyt niistä. Ehkä minun pitäisi hävetä tietämättömyyttäni. Toffo-toffeiden häipymistä kaupoista olen itsekin ihmetellyt. Korvaavia tuotteita voi kuulemma kysellä Australiasta.

Jossain vaiheessa investoin Burberry-päällystakkiin. En khakinväriseen trenssiin eli berberiin, vaan yksiriviseen perustakkiin. Se on ollut laadukas ja merkin parhaiden perinteiden mukaisesti ajaton - eli laadullisesti ja muodillisesti kestävä, aina tyylikäs. Siinä on jotain sellaista, että voin vetää sen päälleni ja huomiota herättämättömästi astella ylähuoneeseen taikka tuntea samaistuvani Kate Mossin varhaiseen, hassuun poikakaveriin. Mutta jossain vaiheessa Burberry muuttui: valikoima kasvoi. Logoa ja kuoseja ryöstöviljeltiin, niitä oli kaikkialla. Yhtäkkiä olimme tukehtumassa ruutukuviohin ja peitsi tanassa ratsastaviin ritareihin, kaikesta tuli beigea, varmaan alusvaatteistakin, Olin 1990-luvulla ostanut Burberryn partavettä. Palasin siihen tällä vuosituhannella, se oli väkevä, ei erityisen hienostunut, mutta toimiva tuoksu. Nyt ostin sitä uudelleen. Pullo oli muuttunut, design oli halvempi ja tuoksu väkevämpi. Laatu ei alunperinkään ollut korkea, nyt sitä oli yhä laskettu ja hinta pidetty merkillisen alhaalla. 

Marks & Spencer ja sen St Michel mallistot ovat saaneet samat syytökset: luotettava perusbrittiläinen osaaminen on kavallettu, edullisesti ei enää saakaan kestävää ja huono tuote on muualla, kaukomailla tehty, ei edes entisessä imperiumissa.

Esimerkit johtavat ajattelemaan, että yhteiskunta on hajoamisen tilassa. Joskus uskottiin laatuun ja nyt vain siitä tinkimiseen. Kaikesta on tullut huonompaa, koska tavoitellaan massamarkkinoita ja säästöjä. Tästä syytettiin aikanaan myös viktoriaaneja ja heidän teollisen tuotannon intoaan. Kaikki ei tietystikään ole laadullisen kehityksen suhteen näin suoraviivaista. Voimme ymmärtää ihmisiä, joilla on nostalginen suhde autoiluun, jos he ovat ajaneet E-Type Jaguarilla pitkin rauhallista Englannin maaseutua swengaavalla 1960-luvulla, kun aurinko paistoi ja ihastuttavilla tytöillä oli huivi hiuksissaan. Tosiasiaksi silti jää, että nykyiset autot ovat suorituskykyisempiä, taloudellisempia, turvallisempia, paremmin varusteltuja, myös huollettavampia ja kestävämpiä. Laatu on erilaista, korkeampaa. Mutta jos mittaamme sitä jalopuulistoina tai bensantuoksuna, joudumme usein pettymään. Laadun sankari onkin usein saksalainen insinööri tai Piilaakson koodaaja - ei perusenglantilainen käsityön taitaja.

Alun perin aioin tämän juttuni kuvitukseen laittaa kuvan Burberryn ritarista, mutta kaappini perukoilta löysin vielä omituisemman kuvan. Vanhanaikainen tuote, jonka logossa mätänevää leijonaa näyttää ympäröivän kärpäsparvi. Kyse on tietenkin siirapista, joka tuttu kaikille Liisa ihmemaassa-kirjan lukeneille. Muistattehan kaivon lapset, jotka maalasivat kuvia siirapilla? Kärpäset osoittautuvat aihetta tutkittaessa mehiläisiksi. Peltitölkki Lyle & Sons paksua tummaa siirappia on toiminut elinvoiman ylläpitäjänä sotilaille ja laadukkaana raaka-aineena perinteisten kuivakakkujen tekijöille. Taas on mennyt yksi joulu, etten ehtinyt joulukakkujen tekemisen aaltoon mukaan - siis marraskuussa. Mutta tuohon logoasiaan. ”Out of the strong came forth sweetness”. Väkevästä makeaa? Juttu on niin hämärä, että on paras antaa muiden kertoa se juttu. Ja lähteenä epäkapitalistisesti Raamattu, sen Tuomarien kirjan 14 luku ja Simsonin kohtaaminen leijonan kanssa.

https://www.dailymail.co.uk/lifestyle/food-drink/article-5973787/Golden-Syrup-fans-shocked-online-post-pointing-Lyles-logo-dead-lion-bees.html

Onko mätänevä leijona, joka kuitenkin vielä tuottaa jotain ylivertaisen makeaa, Britannia? Näin muotoiltuun kysymykseen ei voi vastata kuin varmalta pohjalta: kyllä ja ei. Olemme uuden edessä, eikä meillä ole nykyhetkeen samoja laadun kriteerejä kuin menneisyyteen. Ahdistus on turhaa, voimme toimia myös uteliaisuuden pohjalta. Englanti on, menetyksistä ja raunioista huolimatta.

***

Change is mostly interpreted for worse. ”Yesterday was better.” There is some truth there, but the danger is to fall into the pothole of nostalgy and not to mark the extreme sweetness of this very day. Lyle & Sons has kept its quality.


torstai 18. joulukuuta 2025

Iisain juuri puhkeaa kukkaan

Lepäävä Jesse, St Cuthbert, Wells

Source: https://vads.ac.uk/digital/collection/RRD/id/673/rec/403

Taidehistorian opiskelussa huippuhetkeni oli Gotiikan kurssi, jossa vierailimme Ranskassa tyylisuunnan synnyn keskeisissä paikoissa - kohteet oli jaettu opiskelijoille ja jokainen toimi matkaoppaana toisille vuorollaan - minulle kohteeksi tulivat St-Denisin kuninkaalliset hautamuistomerkit ja ei sen enempää eikä vähempää kuin Pariisin Notre-Damen esittely. Mukana oli Suomen Ranska-instituutin johtaja Tarmo Kunnas, joka täydensi opintojamme ranskalaisen kulttuurin laajalla tuntemuksellaan. Notre Damen esittelykierrokseni oli vaativa, paikalla oli paljon väkeä, ja tietenkin paljon esiteltävää. Erityisesti jäi mieleeni Jessen puun esittely - en ollut ihan sataprosenttisen varma olivatko Jesse ja Iisak eri henkilöitä. Painotin, että olivat, mutta en ollut kovin vakuuttava, koska varsinkin Kunnas näytti epäilevältä.

Kysymys on ollut yllättävän vaikea myös kirjoitusasun vaihtelujen vuoksi. Vanhassa joululaulussa sanotaan

Meill’ ruusu putkahtanna/on Jessen kannosta

Tai

On ruusu Iisain juuren

Aikani tongittuani lähteitä olen lopulta saavuttanut varmuuden. Iisak oli Aabrahamin ainoa poika, joka piti uhrata. Enkeli esti tämän ja aikanaan Iisakille syntyivät pojat Jakob ja Eesau. Jeesusta sanotaan adventtina Daavidin pojaksi, alenevassa polvessa, mutta kuka oli Daavidin isä? Se oli nimenomaan Iisai eli Jesse. 

Kohtasin Englanninmatkalla Wellsin St Cuthbertin kirkossa Jessen puun. Jesse on siinä esitetty ruumiina lepäämässä maan povessa, josta sukupuu haaroittuu: ylinnä on joskus ollut veistoksena Jeesuslapsi, Maria-äitinsä kanssa. Se aihe ja kuva on vieläkin hyvin tunnettu, mutta Jesse on lähes unohdettu. Eikä ihme: St Cuthbertin veistos on suurimmaksi osaksi tuhottu: puritaanit turmelivat sen kasvot partoineen, mutta lepäävän vartalon tunnistaa vielä. Jesse-veistokseen turmeltumattomassa asussa voi tutustua Wellsistä kohtuullisen matkan päässä (kaksi tuntia autolla) Walesin Abergavennyn kirkossa, jossa alkuperäistä sukupuuta ei ole enää näkyvissä, vaan se on korvattu lasimaalauksella. https://abergavenny.church/the-jesse-figure-and-window/

Wells kirkkoineen ja katedraaleineen tuntuu uhkuvan hyvinvointia. St Cuthbert on laitettu hyvään kuntoon isolla rahalla: valtavat lasiovet, jotka tasoittavat lämpötilanvaihteluita, eivät varmasti ole olleet halpoja. Seurakuntalaiset ovat olleet varakkaita. Erityinen kiitos tulee siitä, että myös vähemmän näyttävään ja osittain turmeltuneeseen ja unohtuneeseen on haluttu myös panostaa. Jessen puu on ennallistettu ja dokumentoitu vakuuttavasti niiltä osin kuin se on mahdollista. https://www.achurchnearyou.com/church/11052/page/81588/view/

Veistoksen ja aiheen tarina on hyvä osoitus, miten unohdus kulttuurissa toimii: perinne voi häipyä yhdessä yössä ja kadota muistista noin vain. Wellsille hyvä verrokki on Glastonbury: pyhiinvaelluspaikasta on tullut myös hörhöistään kuulu paikka. Vierailimme uteliaisuuttamme Wicca-henkisessä myymälässä, joka tuotejako oli kolmeen koriin: syötävät, terveysvaikutteiset ja henkimaailmalliset. Glastonbury tuntui menettäneen osan historiastaan luostarin alasajon jälkeen, se on köyhtynyt ja New Age on vallannut alaa omalla kulttuurillaan. 

Sukupolvien ketju on Raamatun lisäksi keskeinen osa hallitsijoiden ja aatelissukujen historiaa, tietysti myös omaa historiaanikin. Odottelen tätä kirjoittaessa geenitestien tuloksia: kiinnostaa, johtavatko juureni saarivaltakuntaan. Sisarusteni kanssa olemme vaihtaneet odottavia viestejä kevytmielisessäkin hengessä. Yksi vanha esiäitimme muistutti vanhassa valokuvassaan kovasti Legolasta, epäilemme suvussamme virtaavan haltiaverta. Vanhojen muistelu on aina jossain määrin myös henkimaailman asia, tavoittelemme suipoilla korvillamme viestejä monen haudan takaa. Kuljemme unohdettujen luitten päällä usein: vanhojen kaivelu voi olla kiinnostavaa ja tiettyyn rajaan asti uutta, laajempaa perspektiiviä tarjoavaa. Mutta on unohduksen makustelussa myös oma kiintoisa vivahteensa. Jessekin kukoistaa taas.

***

I found Jesse’s tree - or what remains of it in St Cuthbert, Wells. The church is beautiful, restorated by the big money from the parishers. But who was Jesse? No less figure than the Father of King David. 


Jessen puu, St Cuthbert, Wells

 

keskiviikko 3. joulukuuta 2025

Joulukalenteri 2025: Tärkeimmät joululevyt 6/6



Viimeisestä joulukalenterin luukusta putkahtaa ensimmäinen ostamani englantilainen Carol-levy. Se on myös ensimmäinen John Rutter-levytykseni - hänhän on urakoinut lukuisia ohjelmistoja kuoronjohtajana, usein hänen omien sävellystensä toimiessa kulmakivinä. Niin tälläkin kertaa, ensimmäinen kappale on Shephard’s Pipe Carol - viihdyttävä sutaisu. Sen jälkeen hiljennytään Infant Holy, Infant Lowly-kappaleen tunnelmointiin. 


Claren Collegen ohjelma on levytetty Elyn katedraalissa, ikimuistoisen oktagonaalin alla. Kirkon avaruus soi äänitteessä ja normanniset kaaret tuntuvat heijastuvan myös kappalevalintoihin: listalla koreilee myös ranskalaisen joulumusiikin vaikutus. Levy on rauhallinen ja tunnelmallinen, viihdyttävä ja mietiskelevä. Sen kuuntelemiseen en ainakaan vielä kyllästy. Markkinoilta saatavuus on ollut hyvä, muutaman vuoden takaisessa versiossa lisättiin mukaan muutama LP-alkuperäisversion kappale, mutta alkuperäisellä cd-versiolla pärjää hyvin. Joulun onnistuminen ei ainakaan tästä äänitteestä jää kiinni. Hyvää joulua!

***

My last and the best choice is the original 1966 & 1968 Clare/Rutter recordings made in Ely Cathedral. These sentimental, soft, entertaining and sensual readings ooze the goodwill of Merry Christmas. Sir John Rutter has made many recordings and compositions after this, but here are the Carols dearest to me from his large output. 



tiistai 2. joulukuuta 2025

Joulukalenteri 2025: Tärkeimmät joululevyt 5/6


Ajattelin tätä kuuden levyn sarjaa tehdä myös esittelyt kuudesta brittiläisestä levy-yhtiöstä, mutta ajatus jäi sivuun - ja Hyperion, ASV ja Decca. Tämänkertaiseen kappalevalintaan oli minulla vahva vaihtoehtoinen esitys Deccan Stephen Cleoburyn johdolla samalla kuorolla. Viime kädessä kyse oli siitä, minkä descant - viimeisen säkeen vastamelodia minua miellytti eniten - ja voittaja oli tietysti Cleoburyn opettaja Sir David Willcocks. Ja kappale siis monille se ainoa oikea joulunavaus-Carol: Once in Royal David’s City.

https://youtu.be/BzH6LrOpD1w?si=krcdjWjxVjixoSYW

Levytyspaikka on tietysti King’s Collegen kappeli Cambridgessa ja sen nimikuoro. Kuoro ja tila ovat kasvaneet kiinteällä tavalla yhteen. Olen tätä tilaa ja kuoroa kuunnellut levyltä niin pitkään kuin olen levyjä kuunnellut. Paikan päällä ne kuulostavat hyvin samanlaisilta. Luulen, että kyseessä on ainoa tila, jonka varmuudella tunnistan levytyksestä. Selkeä käytävämäinen arkkitehtuuri on kuin tehty valintani tapaiselle etenevälle kappaleelle, sen dynaamisille tehoille. 

Kappeli on ikimuistoinen, selkeä kokonaisuus, rikkaasti koristeltu. Rakennus on kuin lappeelleen nostettu tiiliskivi, suhteiltaan rauhallinen. Kuorossa on samaa levollisuutta ja miellyttävällä tavalla vaatimatonta itsevarmuutta. Minkään Cambridgen King’s Collegen kuoron levytyksen kanssa ei tarvitse vaipua häpeään, kaikki on juuri niinkuin pitääkin olla. Voi joulua viettää varmaan ilman näitäkin esityksiä: itselläni ei tosin sellaisesta ole kokemusta.

***

It might be possibly to have a Christmas without The Choir of King’s College, Cambridge, but I cannot recommend it. I have loved this place, this building and this choir as long I have listened to recordings. What Cheer!



maanantai 1. joulukuuta 2025

Joulukalenteri 2025: Tärkeimmät joululevyt 4/6


Kun siskoni asui Englannissa, hän toi tuliaiseksi kotiimme joululevyn. Totesin levyn olevan erinomainen. Guildfordin katedraalikuoron esitys kappaleesta See Amid the Winter’s Snow on noussut mielessäni ikoniseen asemaan - hommasin levyn lopulta itsellenikin. Tuota kappaletta leimaa dynaaminen kontrasti ja esityksen intomieli, ei ole pyritty liikaa hiomaan ja häivyttämään tekemisen meininkiä.

https://youtu.be/tRvVcEneUrw?si=AQ_jjA9H79evN9Gv

Olen käynyt kerran Guildfordin katedraalissa, Stag Hillin laella, Surreyssa. Katedraalin sijainti korkealla ja yliopiston vieressä jää mieleen oivallisena. Vuonna 1965 valmistunut rakennus on maltillisella tavalla nykyaikainen. Kuoroa en ole kuullut kuin tältä levyltä. Levy on siitä mainio, että pääsee kuuntelemaan myös Westminster Abbeyn sekä St Paulin ja Exeterin katedraalien kuoroja.

***

I like very much See Amid the Winter’s Snow - carol. The Cathedral Choir Guildford nailed it into my mind, from the cd brought from England by my sister.

Photo: Diocese of Guildford

 


sunnuntai 30. marraskuuta 2025

Joulukalenteri 2025: Tärkeimmät joululevyt 3/6


Kuljin tutussa paikassa, Great Malvern Prioryssä, sen kummallisessa sekoituksessa normannien romaanisia pyörökaaria ja valtavia pylväitä, ylhäällä vähemmän massiivista gotiikkaa ja yltiökoristeellista viktoriaanista loistoa. Vanhat seinät asettivat minun muistoni ja menneitten, vaientuneiden sukupolvien kokemukset samalle viileälle tasolle. Kirkon tilassa soi kaiuttimista musiikki: tunteellinen, surumielinen. Riensin katsomaan kappaletta: se oli minulle outo Thomas Hewitt Jonesin What Child is This?

Ostin aikanaan juuri tuon Oxfordin Merton Collegen levyn. Suhteeni Oxfordiin on viileä - olen enemmän Cambridgen ystävä. Samaa viileyttä on levyssäkin, se on nykyaikaisesti selkeä, kirkas - jopa liikaa. Viileyteen yhdistyy kuitenkin sentimentaalisuus, kuten tässä laulussa.

Me kuljemme joulujen läpi, kohtaamme saman sanoman, eri ihmiset, paikat, muistot kasautuvat, häviävät ja vahvistuvat: jää muistoja kohtaamisista, tuoksuista, hymyistä ja lepattavista, lämpimistä valon hetkistä.

https://open.spotify.com/track/1QpzN8Zux2kEzGXj1KXCUp?si=NCgGeJGcT_2NEYYVkKox3A


What child is this, who, laid to rest
On Mary′s lap is sleeping?
Whom angels greet with anthems sweet
While shepherds watch are keeping?
This, this is Christ the King
Whom shepherds worship and angels sing
Haste, haste to bring Him praise
The Babe, the Son of Mary
Why lies He in such mean estate
Where ox and ass are feeding?
Good Christians, fear, for sinners here
The silent Word is pleading
Nails, spears shall pierce Him through
The cross He bore for me, for you
Hail, hail the Word made flesh
The Babe, the Son of Mary
So bring Him incense, gold, and myrrh
Come peasant king to own Him
The King of kings salvation brings
Let loving hearts enthrone Him
Raise, raise the song on high
The virgin sings her lullaby
Joy, joy for Christ is born
The Babe, the Son of Mary
What child is this, who, laid to rest
On Mary's lap is sleeping?
Whom angels greet with anthems sweet
While shepherds watch are keeping?
What child is this?

lauantai 29. marraskuuta 2025

Joulukalenteri 2025: Tärkeimmät joululevyt 2/6


Ensimmäisellä Yorkshiren autoilumatkallani näin sivutieltä kaukaisuudessa välkkyvän massiivisen rakennuskokonaisuuden kuin vision Jerusalemista. Majapaikassa tutkin karttoja ja löysin paikalle nimen: Ampleforth. Suuntasin sinne ja poikkesimme paikalla myös seuraavalla reissullani. Kyse on sisäoppilaitoksesta ja benediktiiniluostarista, hyvin syrjäisessä paikassa. Kauppa myi levyjen ohessa myös hunajaa, siideriä ja luostariolutta paikallisesti tuotettuna.

Ampleforth on ollut sittemmin ongelmissa: koulu ei ole huomioinut kaikelta osin lainsäädännön muutoksia, on takaisinperintää etuuksissa, hyväksikäyttöepäilyjä, joita on selvitetty moneen otteeseen. 

Paikan päältä nähtynä rakennuskokonaisuus vaikutti hieman askeettiselta ja arkiselta samaan aikaan. Rakennusmassa oli melkoinen, ihmisiä ei juurikaan ollut paikalla. Saimme rauhassa kierrellä ja katsoa kirkon tilat. Olen blogissani paljon kirjoittanut luostarilaitosten häviämisestä. Tässä nyt on sellainen, jossa toiminta jatkuu, mutta menneen maailman tuntu oli silti vahva. Opetuspaikat ovat kalliita ja sijainti todella syrjäinen. Kuinka kauan ja millä tavoin kalliisti ylläpidettävä kokonaisuus tulee säilymään?

Olen kuunnellut levyä harvemmin, nyt pyöritin sen läpi. Ohjelma on oikein hyvä ja pätevästi esitetty. On harmi, etten löydä siitä ääninäytettä. Olisin valinnut carolin Adam Lay Ybounden, Boris Ordin sävellyksen, jonka tekstissä tiivistyy joulun sanoma: sekä lankeemus että lunastus. Olen tämän laulun käsitellyt blogissani aiemmin perusteellisemmin. Autettinen säveltäjän itsensä johtama versio on ohessa:

https://youtu.be/iaXPWw4fZMA?si=idiLYVxXAzX5_-Mj

Yorkshire on nähtävyyksissään rikas kreivikunta. Kaikesta kielteisestä julkisuudesta huolimatta Ampleforthiin kannattaa poiketa tarkastusmatkalle. Se tuskin sattuu kenenkään kulkureitille sattumalta. Harry Potterin Tylypahka on mielikuvitusta, siitä luotu nähtävyys jossain toden ja kuvitellun välissä. Ampleforth ei ole hienosta sijainnistaan huolimatta Taivaallinen Jerusalem, vaan loppujen lopuksi varsin arkinen paikka, jossa ikävät asiat ovat mahdollisia. Omat käyntini toivat paikasta asiallisen kuvan oppilaitoksena, mutta en olisi itse viihtynyt tuollaisessa sisäoppilaitoksessa. Olin helpottunut jättäessäni rakennusmassat taakseni.

***

For the second selection of my Christmas Calandar, I have chosen quite rare cd: Ampleforth Schola Cantorum has made a very nice Carol program, what a pity that samples are not available. The great but short Boris Ord Carol is included - Adam Lay Ybounden. The link to the original recording by the composer is listed above. Ampleforth is greatly situated in very remote Yorkshire location between Coxwold and Helmsley - I firstly saw it remotely by chance and interested at once, without knowing much of it.



perjantai 28. marraskuuta 2025

Joulukalenteri 2025: Tärkeimmät joululevyt 1/6

Tämän vuoden kalenterissa on kuusi osaa, esittelevät minulle tärkeitä englantilaisia joululevyjä. Sarjan aloittaa Naxoksella suomeksikin ilmestynyt Worcesterin katedraalikuoron ohjelma, johtajana Donald Hunt. Ohjelma on tuiki perinteinen ja rauhallinen, mutta aikanaan minulle oli uutuutena aloitusraita, Händel-oletettu Joy to the world. Joulunodotuksen avaukseen sopii sitäkin kautta että joululaulujen numero yksi on heti kakkosraitana: Once in Royal David's City.

Worcesterin katedraali on aina käymisen arvoinen ja kuoro kuulemisen väärti. Olemme siellä istuneet joulukonsertissa.

https://youtu.be/n4jSZ5O63M4?si=5PbVU1ww9eEcCQdf

***

My Christmas Calendar for 2025 is six cds that I love much, starting from Naxos Worcester Cathedral Choir, directed by Donald Hunt. Opening number, Handel attributed Joy to the world keeps its headline promise.



lauantai 1. marraskuuta 2025

Relaa, Britannia! - Relax, Britain

Yrjö Jylhän suomentaman runovalikoiman otsikko on Hallitse, Britannia - suomennos Rule, Britannia-rivistä. Kaveri väänsi sen Relaa, Britannia-muotoon, jonka sain käyttää tämän kirjoituksen otsikkoon. Koska jotain rentoutta Britannia mielestäni juuri nyt tarvitsisi.

Lähinnä rentoutta lienee ollut svengaava 1960-luku - se koski pääosin nuorisoa, joka teki irtiottoa sodan tai sodat nähneistä vanhemmistaan ja heidän ahdistavasta säästäväisyydestään, nurkumattomuudestaan ja nurkkakuntalaisuudestaan. Tony Blairin aikana sama sukupolvi pääsi vallan kahvaan muuallakin kuin pop-musiikin tuottajina: ”Cool Britanniasta” tuli yhtäkkiä koko maan käsite, työväenpuolueesta tuli hovikelpoinen ja rahaa virtasi maahan ja alueille palvelutuotannon ja viihteen mallimaana. Näin jälkeenpäin kaikki oli hyvin. Maailmanpolitiikka taas kerran sotki suotuisat konjunktuurit, pian olivat konservatiivit vallassa, julkinen talous austerityn kynsissä ja maa irti Euroopan Unionista. Entäs nyt?

Olen aamulla katsonut you tubesta videon maan kahtiajaosta - nyt Pret a manger ja Greggs välipalaketjujen kesken. https://youtu.be/EcnGtU3H20Y?si=oIYe6dSsUx8RmvGD Ketjut ovat jääneet minulle tuntemattomiksi. Mutta ne tuntuvat jakavan kansan linjalla Etelä-Walesista Humber bridgelle. Videolla jakoon löytyy syyllinen: Margaret Thatcher. Nanny Staten vihaaja, kylmäverinen konservatiivi, jonka asenteissa ja asusteissa ei ollut rentouden häivähdystäkään. ”The Falkland Islands will remain British territory.” Siinä tory-linjassa ei ollut mitään epäselvää. 

Olen lukenut myös päivän Timesin 1.11.2025. Puolet lehdestä käsitteli Falklandissa taistellutta veteraania, joka joutuu sukunsa vuoksi pienempään asuntoon post-traumaattisen elämäntyylinsä vuoksi. Vaivalla löysin oikeita uutisia: yksi niistä käsitteli NHS:n henkilöstön valtavia poissaolomääriä työpaineen vuoksi. He kohtaavat työssään sairautta ja kuolemaa enemmän kuin moni rintamaveteraani.

Kevyempänä aiheena lehdessä oli viihdeteollisuuden pakonomainen tarve tehdä uusia editioita vanhoista tutuista teoksista Billie Holidaysta Beatlesien kautta Taylor Swiftiin. Kuka kuuntelee ne kaikki? - kysyy artikkeli, vastausta ei tule.

Mistä Britannia löytäisi rentoutensa? Olen yrittänyt asiaa miettiä viime viikot jännittyneenä, en ole keksinyt vastausta. Joku arveli, että vanha iloinen Englanti hävisi uskonpuhdistuksessa eikä ole tullut takaisin. Ehkä maan ominaispiirre on tietty sisäinen jännittyneisyys, joka on peitetty huolettomuuden ohuen kaavun alle. Ehkä vanhan suurten roolien näyttelijän täytyy hyväksyä toisen luokan roolit ja ehkä harkita peräti siirtymistä komedian puolelle? Isoilta näyttämöiltä pitää lähteä kotiin ja löytää sen suloisuus läheisten - jos heitä vielä paikalla on - luona. Katsahtaa kalenteriin ja todeta, että alkaa olla aika valmistella hedelmäkakkuja tekeytymään ja miettiä pitäisikö lastenlasten kanssa askarrella kultapaperista hassuja päähineitä jouluaterialle.

Koiran kanssa voi mennä ulos ja katsoa sumun ja sateen sekaan niin epäterävästi, että tajuaa valtavien puiden, matalan taivaan, maan sen alla, yöilman yrttisen kirpeyden olevan samoja, jotka kuningas Athelstan tunsi aikanaan. Puiston kulmalta löytyy kolkka, joka on muuttunut vain vähän, jonka halki puro yhä soljuu. Ehkä Athelstanin idea yhtenäisestä Britanniasta rentoutuu: nykyajassa vaalijärjestelmä uudistuu, vastakkainasettelu hylätään hyödyttömänä, luokkajako löystyy, kuningashuone ja poliittinen eliitti kyseenalaistamisen sijasta korvataan mielekkäämmillä, kansalaisperäisillä ratkaisuilla. Utopia on kaunis, sanoja, sanoja - mutta ehkä juuri niissä - kielessä, asenteissa - on rennon Britannian ydin. Lopetan John Irelandin sävellyksen tekstiin, joka on jännitteisen elämän eläneen John Symondsin hieno visio jostain paremmasta: A Vista - These Things Shall Be.

***

How to get from Austerity, Nanny State, Cool Britain to more relaxed Britain? A good question and at least worth a try. 



lauantai 27. syyskuuta 2025

Me luomme uuden maailman 2: paikallishallinnon uudistus ruohonjuuresta nähtynä

Great Malvern view. Source: Visit the Malverns

Lontoon valkoinen paperi vaikuttaa devoluutio-ohjauksellaan myös minun hyvin tuntemalleni alueelle Worcestershiressä, Worcester Cityyn ja Malverniin. Viimeksimainittu sijaitsee jo valmiiksi kreivikuntien rajalla Herefordshiren ja Gloucestershiren naapurissa. Toisella puolella kukkuloita vaihtuu jo raja autoillessa ja kukkuloiden päällä kävellessä. Rajoilla ei siis ole esteitä: ei tarvita papereiden esittämistä, pysähdystä ellei välttämättä itse halua. Kukkuloiden päällä tuuli puhaltaa juuri niin kuin se itse haluaa, kuten se on tehnyt aina.

Alueeni ei ole mikään vahva Labourin tukialue. Selkärankareaktiona monet alueella vastustivat heti joulukuun 2024 paperia. Worcestershiressä oli tulossa county-tason vaalit 2025 toukokuussa, ne pidettiin. Vuoden aikana mielet ovat kuitenkin olleet muutoksessa. Hallituksen hallintotasojen yhdistämisen hankkeeseen on otettu myönteisempi kanta. Voin arvailla syitä tähän:

* puoluekirjon läpimurto: myös vihreät, liberaalit ja reformi ovat vakavasti otettavia vaihtoehtoja paikallisesti, Worcester cityssä oli Vihreiden voitto todella lähellä

* parin vuosikymmenen austerity, paikallishallinnon rahoituksen niukkuus, on tehnyt tehtävänsä: kansalaiset oikeasti haluaisivat, että deliver - järjestämisen lupaus palveluille toimisi, joku tasottaisi tienkuopat (potholes), auttaisi sosiaalisissa ongelmissa sekä infrahankkeet ja asuminen lopulta edistyisivät: turha odottelu loppuisi

* kansalaisten kiinnostus paikallishallintoon ja sen ymmärtämiseen on vähentynyt monitasoisessa järjestelmässä, jossa on vaikea hahmottaa, mikä taso mistäkin asiasta on vastuussa

* paikallinen vastakkainasettelu näyttäytyy hallinnon tehottomuutena ja resurssien haaskauksena, puheista huolimatta paikallisesti ei ole saatu riittävästi aikaan

* pormestariasia koetaan ilmeisesti myös houkuttelevana, alueellinen voimahahmo toimii tarvittaessa myös Lontoon suuntaan vahvana alueen äänitorvena - ehkä Manchesterin Andy Burnham on ollut näkyvä ja toimiva esimerkki tässä.

Alueella valmistellaan nyt ehdotusta etenemisestä marraskuuhun 2025 mennessä. Paikallisissa konsultaatioissa alue on jakautumassa eteläiseen ja pohjoiseen alueeseen. Ne yhdessä olisivat selvästi hallituksen ohjerajan (500 000 asukasta) yli reilulla 600 000 asukkaalla, mutta jos paikallisuus on sitä mieltä, hallitus tuskin vastustaa kahden vierekkäisen yhden hallintotason muodostumista, vaikka ne olisivatkin alle ohjearvojen.

https://gis.worcestershire.gov.uk/website/Elections/results.aspx

https://www.bbc.com/news/articles/c30n72j4nrqo

https://shapeworcestershire.org/

https://www.malvernhills.gov.uk/about-your-council/local-government-reorganisation

Olen ylle koonnut muutaman linkin, mistä on apua keskustelun seuraamisessa. Työtä ohjaa selvästi konsulttivetoinen, neutraali prosessi, jossa paikallisväri näyttäytyy lähinnä esitettyjen kysymysten kautta, mikäli ne pääsevät moderoinnin läpi. Työ on jäsennetty hyvin ja selkeästi. Itselläni nousevat ainakin nämä ajatukset:

* huoli verotuksen tasosta on oikeutettu, jos toivotaan palvelujen laittamista kuntoon, se ei ole ilmaista

* mitä tapahtuu vanhoille kunnallisille kiinteistöille valtuustoverkon supistuessa

* digitaalisuus tulee vaikuttamiseen jäädäkseen entistä vahvemmin ja selkeämpi vastuu palveluista myös supistaa palveluverkkoa monella alueella, tähän liittynee myös viime päivinä esillä ollut ID-kortti uudistus

* paikalliseen yrittäjyyteen ja asumiseen ladatut odotukset voivat tuottaa pettymyksen ja ne voivat olla tavoitteiltaan hieman hämäriä: High Streetien hiljentymiselle mikään valtuusto ei hirveästi voi, elävöittäminen lähtee niin vahvasti asiakkaista ja yrittäjistä - heidän valinnoistaan

* valtuutettujen kokonaismäärän vähetessä pormestarin merkitys kasvaa, on mielenkiintoista miten hänen toimistonsa järjestää yhteydenpidon asukkaisiin.

Aikataulu vuoden 2025 lopun päätösten toteutumiselle on vuoden 2027 täytevaaleissa ja uusimuotoiset alueet aloittaisivat keväällä 2028. Usealla muulla alueella prosessi on hyvin samanlainen, myös sisällöltään ja keskusteluiltaan sama. Uudistus vetää toteutuessaan hyvin vertoja edelliselle suurelle uudistukselle vuonna 1974. On ristiriitaista, että näin vaikea uudistus etenee vauhdilla, vaikka hallitusta pidetään heikkona ja vastuuministereitäkin on jo vaihtunut.

***

Itse olen ajatuksissani kulkenut prosessia läpi. Paikallisylpeys saa kyllä kolhuja, kun oma valtuusto nimetäänkin kreivikunnan mukaan. Mutta ei minun Malvernini muutu uudistuksessa Worcesteriksi. Sillä on omat erityispiirteensä kukkuloineen ja Prioryineen. Pääkatu säilyy yhtä jyrkkänä. West Malvernin yhteisö edelleen hieman epäilee Malvern Linkiä asuinpaikkana. Kukkulan rinteellä asuvat eivät haluaisi olla muualla, mutta tiedostavat päivä päivältä enemmän, etteivät joku päivä jaksa enää nousta rinnettä ylös. Hoivakodissa he kaipaavat aikoja, kun askel nousi vielä keveästi ja sai kokea ylhäällä, miten tuuli puhalsi kreivikuntien yli ja villapaidan läpi. Worcesterissa ajatellaan samoin toisista asioista. Kaupungissa on paikallisille omat rakkautensa ja varjopuolensa, oman henkilöhistorian ja paikallisuuden kerrostumat vuosisatojen takaa. Ei niitä mikään hallintouudistus kaada.

***

The local process of devolution is lead by consultants and their neutral papers. Local colour is in good, moderated questions and spoken worries, in my opinion, quite nicely for such a demanding, vast reform.

Road leading to current Malvern Hills District Council buildings

Worcester Guildhall: The Council Chambers