Englantiin gotiikka tuli ikäänkuin varkain ranskalaisvaikutteiden kautta. Sen vaikutus jäi yllättävän pitkäksi, siitä ei tahdottu päästä ollenkaan irti. Vaikka St Paul rakennettiin uudelleen 1666 palon jälkeen klassisesti, gotiikan aiheiden viljely jatkui pitkin maata. Kun tultiin 1700-luvulle, Walpolen Strawberry Hill tarrautui gotiikkaan kynsin hampain ja Beckfordin Fonthillin suippoilu meni niin pitkälle, ettei rakenne enää kestänyt ja hanke päätyi katastrofiin.
Mutta oltiin jo päästy niin pitkälle, että voitiin puhua uusgotiikasta, renesanssimaisessa taiteen uudelleenherättämisen merkityksessä. Brooksin kirja valottaa hyvin, minkälaisesta henkisestä ja fyysisestä risteyskohdasta uusgotiikan nousussa oli kyse. Teoreetikko Thomas Rickman luokitteli 1817 Englannin keskiaikaisen rakentamisen normannityyliin 1166-n. 1190, Varhaiseen Englantilaiseen (gotiikkaan) 1190-n.1300, koristeelliseen Englantilaiseen 1300-n.1390 ja Perpendicular English 1390-n.1540. Tutkittuun arkkitehtuuriaineistoon perustuva luokittelu oli kansainvälisesti vakuuttava. Ranskassa, varsinaisessa tyylin emämaassa, kiinnostus oli vasta vuosien päässä, ensin Victor Hugon ja myöhemmin Viollet Le-Ducin aktivoimana. Englanti omi nyt surutta tyyliä omakseen: perusteet olivat raudanlujat. Tyyli edusti aitoa, turmelematonta kansallistuntoa ja aitoa ritarillisuutta - vastavoimana tässä oli tietysti kauhistuttava Ranskan vallankumous. Tyyli edusti myös puhdasta uskoa, oli se sitten katolista tai anglikaanista.
Lataus oli niin kova, että kertaustyylissä pistettiin paremmaksi kuin alkuperäiset teokset: vanhoja kirkkoja alettiin restauroida, palauttaa ja täydentää siihen muotoon mihin niiden nimettömät rakentajat olivat alun perin tarkoittaneet. Tai ainakin nyt oltiin tietävinään, mitä esi-isien olisi pitänyt hankkeillaan tavoitella. Teollinen vallankumous mahdollisti tyylinmukaisen rakennustavaran valmistamisen aivan eri mittakaavassa kuin keskiajalla ja jakeluverkosto toimi loistavasti sekä kanavien että rautateiden tasolla. Koko maan uudelleengotisointi saatiin näin käyntiin oikein toden teolla. Kolmiosainen päivityssarja jatkuu uusgotiikan pahan ja hyvän pojan esittelyillä.
***
This tripartite update is inspired by excellent The Gothic Revival Phaidon Art & Ideas book by Chris Brooks. The Revival was the mental and physical crossroad: of religion (catholic or anglican), of nationalism - Gothic as the national true style, for real chivalry and true democracy. Even though France was the cradle of the style itself, Thomas Rickman pointed out how deeply rooted English style Gothic was- and it never had been away from the hearts of the English people. With Walpole and folly of Beckford the way was paved for re-gothicsation of the nation with the resolution and means of the industrial revolution - more about that in later update. Last part is reserved to the Golden Boy himself, A.W.N. Pugin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti