Tom Jones 5

Romaani kantaa miehen nimeä, mutta sen ei pidä johtaa harhaan: naisten asema on Tom Jonesissa kuvattu vallankumouksellisesti. Naisilla ei ole äänioikeutta, eikä aina puheoikeutta, heidät leimataan luntuiksi, heitä lukitaan romaanissa huoneisiin isänsä toimesta: lukijalle ei jää epäselväksi, että kirjailija itse on närkästynyt omien miehisten luomustensa karkeasta menettelystä naisia kohtaan. Fieldingin sympatiat näkyvät myös siinä, että hänen kuvauksessaan naiset ovat miehiä sivistyneempiä, nokkelampia, heidän poliittinen tajunsa on kehittynyt - ja tietysti he ovat myös viehättäviä. Mutta eivät mitenkään yksitotisesti: romaanin sankaritar, Sophia Western, on hurmaava, älykäs, viehättävä, mutta hän osaa myös olla vahva, omapäinen, eikä pidä kynttiläänsä vakan alla, hän osaa myös juonitella, kaikesta ihanteellisuudestaan huolimatta. Hän osaa olla provosoitumatta myös silloin kun hänen isänsä huulten välistä soljuu törkeyksien paljous rakasta tyttöään kohti. Näitä kohtauksia romaanissa riittää. Fielding sanoo suoraan ihailevansa Sophiaa, omaa luomustaan.

Miehet improvisoivat romaanissa paniikissa naurettavasti vaikeuksien keskellä, tai he pitävät itsepäisesti päänsä, vaikka itsekin tiedostavat oman hölmöytensä. Naiset joutuvat alistumaan miesten päähänpinttymiin ja moukkamaisuuksiin. Kartanonherran sisko menettää toivonsa poliittisesti jääräpäisen veljensä vuoksi, mikään puhe ei auta: veljeä ei voi vastustaa virallisesti, hän voi toteuttaa oikkujaan lain turvin. Kun romaanissa naisten asema on kuvattu luonnottoman heikoksi heidän kykyihinsä nähden vastustamattomasti argumentoiden, tuntuu uskomattomalta, että teoksen ilmestymisen (1749) jälkeen meni lähes 200 vuotta, ennen kuin heikommille astioille myönnettiin Englannissa äänioikeus (1928).

Naiset ovat romaanissa miehisten halujen kohteena, saavuttamattomina tai saavutettuina, he ovat kauhistuttavan haavoittuvia, mutta osaavat myös dominoida. Yksi herkullisimpia kohtia romaanissa on Tomiin takiaisen tavoin mieltynyt vallasnainen. Tom saa hyvän neuvon laskuhumalaiselta kaveriltaan, miten naisesta pääsee eroon. Tom epäröi kyynisen vinkin toimivuutta, mutta keino, kosimakirjeen lähettäminen, toimii täydellisesti. Rikas mahtinainen haluaa vain nauttia Tomista, ei omistaa tätä, eikä varsinkaan jakaa omaisuuttaan salskean sankarimme kanssa - hän torjuu kosinnan kauhistuneena ja loukkaantuneena. Fielding on nähnyt selvästi elämässään monenlaista kauniimman sukupuolen edustajaa - hän osaa arvostaa heitä, nähdä tulevaisuuteen heidän asemansa kehityksen, mutta hän on silti vapaa illuusioista.

***

Tom Jones is a revolutionary novel: Fielding knew his female heroines and much appreciated them. Men has all legal rights, and they can act freely and stubbornly with much stupidity, with no political skills, react with panic, use foul language towards their daughters and sisters: reader is guided to form  sympathies towards females in general. It is strange that the general suffrage right for women realised only nearly 200 years after Tom Jones was published, actually it is an unbelievable long delay. However, Fielding's heroines are not always meek and mild, they have real temper and wit, even ideal Sophia Western can get angry and desperate. But she is not a man-eating female monster: there are other examples of this human character genre in this highly amusing novel.