Alan Brooke - Churchillin vastavoima

Sodankäyntiin liittyy loputtomasti myyttejä, sankaritarinat voivat jäädä vaatimattomuuden tai kaunojen alle. Suomessa ehkä tulee mieleen eversti Valo Nihtilä, joka palveli Mannerheimiä hyvin, montaa kenraalia paremmin. Nihtilän strateginen kyky loisti jo talvisodan ensimmäisinä vaikeina päivinä.

Englannissa Churchillin retorinen päättäväisyys kätki alleen kävelevän katastrofin - strategisen ja taktisen sekamelskan. Esikunnassa harva uskalsi sanoa vastaan karismaattiselle maan tosiasialliselle johtajalle. Kuten aina demokratiassa, perustellun mielipiteen kuitenkin tulisi saada sijansa. Tällainen vastaansanoja oli Alan Brooke, myöhempi varakreivi Alanbrooke. 

Alanbrooken muistelmat kertovat 1950-luvun versiona vastaäänen Churchillin sodan suurelle kertomukselle. Sitä ääntä vahvisti muistelmien julkaiseminen tällä vuosituhannella sensuroimattomana. Muistelmat kertoivat miehestä, joka joutui kantamaan hirvittävää painetta kaoottisen ja ailahtelevaisen esimiehensä alla ja nostamaan äänensä häntä vastaan ja runnomaan ratkaisuja, jotka toimisivat myös käytännössä eikä pilvilinnoissa. Oli Englannin etu, että nämä kaksi luonteiltaan täysin vastakkaista miestä sietivät toisiaan, vaikka todella vaikeita hetkiä oli Alanbrooken päiväkirjan mukaan.

On tietysti vaikeaa päästä rauhan oloihin ja huomata suuren kertomuksen kunnian valuvan muualle. Alanbrooke haki lohtua lintuharrastuksestaan. Siivekkäiden parissa hän rentoutti tärveltyneitä hermojaan. Miehen elämä on kiinnostava ja siinä on aineksia viihdyttäväksi tarinaksi, josta ei puutu jännittäviä ja traagisia käänteitä, elämän tuomia omituisia symmetrioita.

***

In the heroic war tales and their shining heroes, we tend to forget those grey men in the shadows of the cabinet. One of those forgotten heros was Alan Brooke, Churchill's shadow - he was a balancing power for a cigar-smoking, whisky-drinking John Bull. Later Lord Alanbrooke never hesitated to raise his voice and opinion against Churchill's - he was just the person England needed at the time. He would have deserved better and more fair treatment after - his voice is heard muted in the first version of diaries and more loud and clear in the uncensored version. I hope his retirement days were happy after all such extremely nerve-demanding, endless series of meetings, all of highest importance: his hobby, the love of birds must have been a great comforter to a tormented, noble and brave officer - the right man in the right place at the right time.