Joulukuussa kävin Malmesburyssa Athelstanin, Englannin varhaisen kuninkaan haudalla. Tai muistomerkillä - ruumis on hävinnyt reformaation aikana. Valistunut soturikuningas lepää muistomerkissään liikuttavan rauhallisesti: kasvot ovat levossa, mutta jalkopään lemmikki suree isäntäänsä, jonka jalkineet ovat hienosti kirjaillut. Malmesburyn Abbey, jossa muistomerkki sijaitsee, on kiinnostava, monimutkainen rakennus, joka on kärsinyt tornien sortumisesta, nykyinen kirkko on vain fragmentti, mutta suuri sellainen. Historiassa unohdus kohtaa meitä yllättävästi: lähellä sijainneen toisen kirkon kellotornia ei ole pystytty paikantamaan ja myös Athelstanin kohtalo on ollut tulla unohdetuksi kuninkaaksi, vaikka hallinnollisia, henkisiä ja taistelullisia ansioita on ollut riittämiin. Michael Woodia olen aiemmin referoinut Athelstanista ja onpa hän mennyt väittämään, että Malmesbury löytyisi myös Beowulfin sivuilta. Joka janoaa lisää tietoa Englannin suuresta kuninkaasta, tekee hyvin käydessään nimikkomuseon sivuilla.
On liikuttavaa, että vanhus halusi tulla haudatuksi rakkaaseen Malmesburyynsä. Kaupunki on rinteessä, sen vanhuudessa on ranskalaista iätöntä, viehättävää ja terveellistä charmia. Kadonneen linnoituksen reunalta avautuu näköala kaartuvaan kaupunkiin ja laitumille sen liepeillä. Kirkossa pyhä viha täytti minut, kun huomasin Athelstanin muistomerkin olevan täynnänsä kaikenlaisia kylttejä ja muovisia historiatauluja. Nappasin ne käsiini ja asettelin ne lattialle kuninkaan lepoa häiritsemästä. Täydellistä kunnioituksen puutetta! Kirkon eteistilassa on hieno, ikivanha, ajan hampaan syömä ja koiranhammasnauhoilla reunottu veistos puolikaaren muodossa, jossa enkeli liihottaa pyhien miesten ryhmän yllä romaanisen taiteen ikiaikaisella tyylikkyydellä. Lepää rauhassa, soturikuningas, et unohdu, kun tänne asti on selvitty!
***
Athelstan has been given, according his wish, his last resting place somewhere in Malmesbury, that architectural and sculptural treasure-trove of the city, and the city of his Royal good memories. Inside the famous Abbey, I found the noble, beautiful Royal sarcophagus covered with plastic information sheets, I took them away and placed to a more suitable setting - the memory of the king is best remembered by this loving statue: the old, wise man in peace; mourned and guarded by his faithful, lion-like dog. Or is it really a lion? In any case, those feet are beautiful, with embroidery.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti