Brown sauce

Bed & Breakfast-paikassa kysyttiin, ottaisinko ruskeaa kastiketta pekonin ja makkaroiden ja munien kyytipojaksi. Uteliaana suostuin ja totesin, että kastike oli HP-kastiketta, tai vastaavaa. Kastikkeen keksijä Garton otti nimikkeeksi HP vuonna 1895, kun oli kuullut, että se on suosittua myös Houses of Parliamentin ruokalassa. Paljon myöhemmän pääministeri Wilsonin rouva totesi haastattelussa, että hänen miehellään on yksi vika ja se on haudata kaikki HP-kastikkeeseen. Wilson's gravy kieltämättä peittää ja dominoi kaikki maut helposti. Se on saarivaltakunnan Turun sinappi, kansallisaarre tai inhokki.

Kuten Turun sinapillakin, tavaramerkkien tiet ovat nykyaikana ihmeelliset. Alun perin Birminghamin lähettyvillä tamarindeistä, mausteista, melassista ja etikasta keitetyn tahdaksen tuotanto siirtyi yrityskauppojen kautta muualle Englannin sydänlaulumailta. Uskomattominta on, että hienostuneista kastikkeistaan tunnetut ranskalaiset ostivat Danonelle HP-kastikkeen oikeudet moneksi vuodeksi. Mitä he aikoivat? Lopettaa kastikkeen kokonaan vitsauksena? Lanseerata HP-maustetun jukurtin?  Lopulta merkki myytiin Ranskasta Heintzille, jossa se näköjään on tänäkin päivänä. Valmistus tapahtuu Alankomaissa, joten Parlamentin Voimanlähde ei ole enää perienglantilainen. Kuten arvata saattaa, konservatiivinen Englanti ei ole katsonut hyvällä kansallisaarteen omistajavaihdoksia. Meilläkin nousi protesti Turun sinapin valmistamisesta Puolassa.

Brown Saucea saa kuitenkin myös Made in UK merkinnällä. Esimerkiksi Branston valmistaa sellaista tai hienostuneempi Tiptree. Branston näyttää tarjoavan myös mielenkiintoisia chutneytä, Tiptree on hillojen ja marmeladin taattu tavaramerkki, jota itse pidän korkeassa arvossa.

Ruokakulttuurin monipuolistuminen Englannissa on merkinnyt väistämätöntä ruskean kastikkeen kysynnän laskua, kuten Guardianin artikkeli kertoo. Kysynnän muutoksiin on jossain määrin vastattu tuotekehityksellä, kevytversiot pitää tietysti tuomita suoralta kädeltä, mutta itse tykästyin jossain vaiheessa HP-kastikkeen hedelmäisempään ja miedompaan varianttiin, voisi sanoa myös knapsuversioon yltiömiehekkäästä perusliemestä. Tosikäyttäjille kastiketta saa myös neljän litran jerrykannuissa, ettei tarvitse alituiseen vierailla Waitrosessa ruskean soosin hankinnan merkeissä.

Ymmärrän, että ruskeasta kastikkeesta voi pahoittaa mielensä imperiumin hapatuksena ja sovinistisena kotkotuksena, mutta onhan se ihan käyttökelpoista sinapin ja ketsupin tavoin. Ehkä ei kovin epäterveellistäkään. Kastikkeiden osana se ajaa asiansa ja eittämättä sillä on paikkansa sellaisenaan full monty-tyyppisen aamiaisen kanssa, vahva maku sitoo yhteen tujua aamiaisteetä, munia, makkaroita, papuja ja pekonia.

***

Brown sauce - so typical English essence, is not necessarily made in the UK any longer. The famous HP sauce is made in Holland these days - sold to Heitz some years ago. Formerly, the French Danone bought it. I wonder what was their plan with it - the land of wonderful sauces - to end the story of HP for once and all? To make yoghurt seasoned with the HP? Anyway, the demand of the Brown Sauce has suffered a bit during the last decades - the product development has taken some room to compensate losses - I like the fruity version of HP - a dash of feminity added to oh-so-masculine dark combo juice of tamarins, spice, melass and vinegar.