lauantai 3. helmikuuta 2018

Makea elämä laatukadulla

Stephen Fry, tuo koominen monilahjakkuus, on ollut pätevä muistelmakirjailijanakin. Rakenne The Fry Chronicles teoksessa, suomennetussakin, on mielenkiintoinen. Kaikki luvut alkavat C-kirjaimeen liittyvillä asioilla, sokeri on päässyt sinne kemiallisen koostumuksensa ansiosta, carbohydrate eli hiilihydraatti.
https://www.amazon.co.uk/Fry-Chronicles-Stephen/dp/0141039809/ref=la_B000APAGVS_1_7?s=books&ie=UTF8&qid=1517666280&sr=1-7
Fryn elämässä sokeri on näytellyt suurta roolia. Englannissa valikoimaa riittää jo aamusta. Sokeria teehen, muroihin, hilloihin, leipään, flapjackeihin, kaikkeen.

Mutta sokerista tuli mieleen vanhempi muisto. Kun Peter eli Petteri tuli viettämään joulua Suomeen, hän toi tuliaiseksi suuren purkin Quality Street konvehteja. Niitä syötiin hitaasti. Silloin 1970-luvun lopussa karamelleja kunnioitettiin, mättömixejä ei vielä tunnettu. Mieleeni ovat jääneet erityiset hyvät Toffeepennyt ja ja pidempi Toffeetanko. Konvehdit olivat kauniisti käärittyjä, kirkkaisiin ja kiiltäviin kuoriin.

Nyt jouluna ostin taas suuren rasian Quality Street konvehteja. Niiden perinne Englannissa on pitkä, rasian asema on samantapainen kuin meillä Juhlapöydän konvehtien tai Fazerin tai Maraboun levystöjen. Ei mitenkään ihmeellisen hyvälaatuista, mutta maittavaa ja edullista. Kun rasia on iso, tyhjentämisessä saa tehdä työtä. Kookoskonvehdit tahtovat jäädä pohjalle, samoin hasselpähkinäkolmio. Punainen mansikkamöllö on kiva, mutta siitä ei saa otetta siinä määrin kuin ruskeasta toffeedeluxesta. Se poistettiin valikoimasta kuluttajien kauhuksi ja on nyt palautettu takaisin ja pidetty sen korvaajaksi tarkoitettu Honeycomb Crunch kuitenkin rasiassa. Tämä on viisautta, honeycomb saa minulta aina puoltoäänen, muodossa tai toisessa. Omat suosikit voi palauttaa mieleen tuolta:
http://www.qualitystreetchocolates.com/chocolates.html
Sivut ovat hienot ja toisella välilehdellä rasioiden vanhat kannet huokuvat nostalgiaa, häpeämättömästi.

On mukavaa, että Quality Streetiä saa Suomestakin ainakin joulumyynnin aikaan. Kannattaa ostaa iso paketti ja viedä tuliaiseksi vierailulle. Pieniä paketteja ei kannata viedä, niistä tulee vain paha mieli. Quality Street-rasioissa määrä ratkaisee, ei niinkään otsikon epiteetti. Runsaus myy, kuten markkinoinnissa opetetaan. Kun kaikki on sitten syöty, käärepaperitkin näyttävät vielä syötävän hyviltä. Raskiiko niitä heittää edes pois?

***

Quality Street is Sweet Memories for many. I always remember Peter's visit to Finland, he brought a huge box of these beauties to us, with colorful, shiny wrappings and sweet toffees - The Toffee Penny melted straight into my heart. I much appreciate Nestlé made a wise decision to get The Toffee Deluxe back in the pack. The Honeycomb Crunch testifies as a novelty that this tradition is living and kicking!


Ei kommentteja: