Seuraan kahta blogia säännöllisesti. Kemppistä, joka kirjoittaa aiheista laidasta laitaan, tyyliin minne tuuli kuljettaa. Hän ei keskity mihinkään, ei rajaa eikä hio. Huonommillaan tekstit ovat sotkua, josta vaan ärsyyntyy, parhaimmillaan niissä on yllättäviä tietoja ja oivalluksia. Vihavaisen blogi keskittyy Venäjään ja on vakava, mutta huumorin kyllästämä aarreaitta, jota ei uuden lukijan kannata tuomita liian nopeasti. Vihavaisen blogin erityisenä ansiona on, että kirjoittajan mielipide tulee hyvin selväksi, joka hieman yllättäen ei ole pohjalaistaustaisen Kemppisen vahvuuksia. Venäjä muutenkin sopii useimmille taustaksi Kauhavaa yleispätevämmin.
Molemmat kirjoittavat ajoittain Englannista. Kemppisen mainetekoja ovat Orwell-suomennokset ja Vihavainen kirjoitti vasta Winstonista. Onnittelut ahkeralle kirjoittajalle rajapyykistä, 1000 bloggausta on miehen työ, varsinkin kun Vihavainen näkee niin paljon vaivaa ilmaisussaan ja tekstiäkin tulee välillä kuin kuularuiskusta.
Simon Schama rinnasti mainiossa Britannia-historiassaan kaksi Winstonia. Churchillin ja Smithin. Toinen on kuollut pääministeri ja toinen on romaanin 1984 päähenkilö, joka elää yhä. Churchillin muisto ei saisi olla pelkän juopon alkoholin kestokyvyn muistelua, siinäkin voi olla myyttiä enemmän kuin pullollinen. Vihavaisen blogin kirjoitus Churchillista on erinomainen ja kommentoijan ilmeisesti virheellinen Churchill-sitaatti "Taisimme teurastaa väärän sian." kuvaa hyvin ainakin vitsin tasolla hänen painiaan demokratian puolesta, todellisten ihmiskunnan vihollisten - Stalinin ja Hitlerin - kanssa.
Toisen Winstonin hahmossa näkyy Orwellin rakkaus kadunmiehiin, tavallisiin ihmisiin ja heidän arkisiin ongelmiinsa väkivaltakoneistossa. Orwell tuskin olisi suuresti Beckhameja arvostanut posh osastolta, mutta olisi nyökännyt hyväksyvästi heidän rahvaanomaiselle patrioottisuudelleen. Schaman suuri oivallus on laittaa kaksi erilaista lähtökohdista demokratiaa puolustanutta, Winston Churchillin ja George Orwellin, lyömään kättä - siltojen ylittämistä tarvitaan ja yhdistävien asioiden löytämistä. Myös nyt.
Miten isänmaan palvelu nyt tapahtuu? Winston käytti energiaansa sodan voittamiseen, kantoi virheiden tuskia ja hävisi oikeassa oltuaan vaalit. Toinen Winston taisteli ja taipui ja hänkin hävisi. Ihmisenä oleminen on juuri tätä. Pysyvää voittoa ei ole olemassa. Ja meidän tulee miettiä, miten eläisimme olematta sikoja.
***
Two great Finnish bloggers are Kemppinen and Vihavainen. Both write sometimes about England. Some days ago, there was a fine text by Mr Vihavainen about Winston Churchill, his resolute opposite to Germans in war and another type of difficulties with Stalin - just another enemy of the free people. One reader quoted in his comment an old joke attributed to WC:"We slaughtered the wrong pig." Right or wrong, it quite summarises some feelings after WW2 ended and turned into the Cold War. In Simon Schama's A History of Britain, in the conlusion, there is a comparision between two Winstons, the another - still living one - Winston Smith from novel 1984 by Orwell. Two Winstons fighted for democracy, lost the battles, but in the end, won the war itself. And showed us some ways how to live without being pigs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti