Karaistumisesta

Brittiläinen ulkoilmainnostus tuottaa aidosti karaistuneita tyyppejä. Kun on nuoresta saakka tottunut juoksemaan lumen keskellä polvihousuissa ja kestänyt merellisen ilmaston viimoja, vertailu suomalaisiin tuottaa yllättäviä tuloksia. Me, järkevästi olosuhteisiin varustautuneina, emme pystykään kohtaamaan leutoja tuulia leuka pystyssä. Minulle asia selvisi Bostonissa, kevättuulen puhaltaessa the Washin yli mereltä. Päälläni oli kaikki vaatteet, mitä mukana oli. Paikalliset astelivat rehvakkaasti hihat käärittyinä, paita auki kaulasta, ilman huiveja, huolettomasti, kuin krikettiotteluun menossa.

Kylmyys ei häipynyt luista edes ruoan ja juoman ääressä: kokemus oli lamaannuttava. En ole mikään piknikkien ystävä ja saisin harrastaa ulkoilua ja vahvistaa luontoani enemmän. Autenttisten vaatteiden pitäminen myös karaisee, öljykangastakki ei lämmitä, mutta tarjoaa tuulensuojaa. Ja siinä ei näytä hyvältä, jos päähuomio menee elementtien kohtaamisesta selviämiseen. Leuan pitäisi olla pystyssä, ja ilmeen lievästi huvittunut luonnon tarjoamasta haasteesta.

Altistuminen luonnonoloille tuottaa nopeasti tuloksia, takkatuli alkaa huoneessa tuntua melkein liian lämpimältä. Ulkoilmaan suuntautuminen poistaa tekosyitä ulkoilun välttämiseen, sadetakit, Wellingtonit eli kumisaappaat ja sateenvarjot on kehitetty juuri tätä varten, ulos on päästävä väkituvan tunkkaisuudesta, myös sateella.

Kuvassa Englannissa paikoin esiintyvä sitkeä materiaali, piikivi eli flint. Se lohkeaa pintakerrosta naputtelemalla erikoisiksi teräviksi muodoiksi ja vaihteleviksi väreiksi. Rakennusmateriaalina se on ilmeisen karaistunutta, murtokohdat kestävät hyvin ilmastoa ja pintavaikutelma piikivikappaleista on jotenkin keinotekoinen, materiaali näyttää keramiikan ja hiilikuidun hybridiltä - kiteytynyt, lasimaiselta tai vahamaiselta vaikuttava lopputuotos tietysti on syntynytkin korkeassa paineessa maan uumenissa. Suomessa piikivi oli tuontitavaraa teräaseisiin ja tulentekoon, mutta Englannissa kokonaisia rakennuksia on pinnoitettu sillä. Kuvan seinä on Norwichista - taustalla näkyy vuosisatoja uhmannut katedraali, jonka tornin kuviointi on jotenkin jäykän geometrinen. Rauhallisesti se on kestänyt tuulet ja talonpoikaiskapinat haastavalla paikallaan.

***

They have guts and flint. The Englishmen are outdoor people. They have been perfectly adapted to the natural elements of their sceptred isle. Those who come overseas might suffer their climate - like I did many years ago near the shores of the Wash. Flint is also hard wearing local material, strange looking in the wall but has excellent resistance to elements like local people.